Ollaan tässä viime aikoina oltu vähän epäonnen kierteessä, tai sitten vain aina väärässä paikassa väärään aikaan. Olen ihmeekseni miltein koko elämäni välttynyt irtokoirilta ja nyt niitä on tullut kimppumme joka viikko. Viimeisin konflikti jäi kaivelemaan mieltäni oikein kunnolla, ei niinkään irtokoirien takia vaan omistajan äärettömän epäasiallisen käytöksen vuoksi.
Oltiin tarkkikurssin jälkeisenä päivänä tuttuun tapaan menossa metsään koirien kanssa ennen iltavuoroa. Ihan tässä kotikulmilla. Käveltiin koirien kanssa metsäpolkua ja huomasin kauempana kaksi tummaa koiraa. Lähdettiin poikien kanssa aivan eri suuntaan ja kappas vaan, kuulen koirien juoksevan meitä kohti täyttä vauhtia muristen ja haukkuen. Sieltä se pikku chihu ja ranskis kaksi kertaa pöläyttivät minun koirieni jalkoihin ja Roki tottakai sai raivohaukun moisille otuksille. Jostain mieleni syövereistä käskin Rokia "jätä" käskyllä ja tungin sille namia suuhun. Ihmeekseni tilanne rauhoittui ja Roki pystyi jättämään räksyttävät pikkukoirat huomiotta ja jatkamaan kanssani matkaa ilman mitään paniikkia.
Onneksi oltiin niin lähellä kotia, että pystyin käydä viemässä koirat sisään ja lähteä etsimään pikkukoirien omistajaan. Nämä kaksi koiraa oli seurannut meitä miltein kotiin haukkuen ja muristen miltein kintereillä, eikä omistaja saanut mitään tolkkua koiriinsa.
Lopulta löysin vanhemman naisen taluttamassa koiriaan hetken kuluttua ja päätin mennä juttelemaan hänen kanssaan. Vaikka olin vihainen niin ajattelin että rakentava keskustelu on järkevintä tässä tilanteessa. Olin jo päättänyt, että kerron Rokin tilanteesta, kuinka hankalassa koulutusvaiheessa ollaan, eikä tällaiset tilanteet vie asiaa eteenpäin. Kun saavutin naisen ja kysyin voisimmeko sopia, että hän pitää koiransa kiinni, alkoi älytön ärhentely. Olin erittäin pöyristynyt mummon käytöksestä. Hän suorastaan huusi minulle, ettei aio jatkossakaan pitää koiriaan kiinni, koska minun koirani ovat sitä kokoluokkaa, ettei niille mitään käy. Ei pahoitteluista tietoakaan, olin todella tyrmistynyt.
Nyt kun olen jollain tasolla päässyt tilanteesta yli, voin ilokseni todeta, ettei Roki sen enempää tästä(kään) takapakkia ottanut. Itse kuljeskelen vähän taakseni katsoen, että mistähän seuraavaksi tulee irtokoira niskaan. Alan olla jo niin mitta täysi näitä, että taidan pitää pesäpallomailaa takataskussa ihan kaiken varalta.
Roki on jo jonkin aikaa nuoleskellut etutassuaan. Nyt perjantai aamuna tarkastin jälleen tassun puoliunessa, kun koira sitä taas nuoleskeli. Kas kummaa vain, mätähän sieltä kynsivallista turskahti. En tiedä oliko koiraa tökännyt jokin, vai aiheuttiko nuoleminen nyt tulehduksen. Pönttöpäänä tässä nyt mennään kuitenkin jonkin aikaa.
Tästä pienestä treenitauosta innostuneena lainasin työkaverilta muutaman koirien älypelin. Tarkkiskurssilla olen huomannut kuinka hienosti Roki näihin jaksaa keskittyä, joten tämähän voisi olla hauskaa ajanvietettä. Eilen päästiin jo vähän testailemaan kuinka pelaaminen pojilta luonnistuu. Roki oli todella nokkela ja osasi käyttää suutaan hyvin nostellessa erilaisia nappuloita. Kamu taas toimi rauhallisemmin ja käytti apunaan ennemmin tarssujaan.
Suosittelen lämpimästi tällaista aivojumppaa ihan vaikka ajanvietteeksi tai toipilasaikana. Hyvin saa muutamalla viiden minuutin pelisessiolla koirat raukeiksi. Meillä on nyt kolme peliä, jotka ovat kaikki vähän erilaisia. Minun koirille oli vaikein ymmärtää tuo sininen kuppisysteemi, jossa kupit täytyy pyörittää ylösalaisin, jotta namit tippuvat lattialle. Roki oli tässäkin fiksumpi.
💗💗💗
Oilin suunnalta tuli eilen hyviä uutisia: Lilan ultrassa pentuja!
0 kommenttia:
Lähetä kommentti