Veden äärellä

Alkuun taas varoitus valtavasta kuvatulvasta. Minua alkoi ärsyttämään sunnuntain kisapostaus ja päätin poistaa sen. Lyhyt kuin mikä, joten yhdistetään nyt tämän kanssa kun sain niin mahtavia vepekuvia Roosalta torstain treeneistä. Käytiin siis viime sunnuntaina metsästämässä viimeistä puuttuvaa ykköstulosta Kamun kanssa Hämeenlinnasta. Tuomarina siellä toimi Teemu Pekka Virtanen ja meille apuohjaajaksi mukaan lähti tuttu treenikaverimme Suvi. Hämeenlinnassa oli järjestetty jo lauantaina kisat ja sinä aamuna levää oli havaittu jo rannassa. Niinpä meidän kisaranta oli hieman eripaikassa kuin alkuun oli suunniteltu. Koirat joutuivat miltein heti rannasta käsin uimaan, koska pudotus veteen oli syvä ja jyrkkä.

Kamun kaikki liikkeet olivat aika nappisuorituksia. Veneestä hyppy sujui hyvin, mutta uinti rantaan oli vähän tavallista hitaampi. Ehkä se jäi katselemaan matkalla olleita isoja keltaisia poiuja jotka olivat pyöreitä kuin tennispallot. Seuraava liike olikin sitten se sykettä nostattava vienti. En ymmärrä miksi jäänitän tätä kaikista eniten aina. Kamu on ja on aina ollut aika varma viejä, mutta silti kaikissa kokeissa viennin onnistumisen jälkeen olen huokaissut helpotuksesta. Hienosti se onnistui nytkin, vaikka ohjaaja (minä) ei saanut esineestä taaskaan kunnolla kiinni, joten kaksi pojoa lähti siitä kun koira joutui uudelleen tarjoamaan esineen.

Veneen ja hukkuvan haku sujui entiseen malliinsa. Kertaakaan ei olla tänä kautena vieläkään treenattu hukkuvaa, mutta hyvinhän tuo treeni onnistuu kokeissa. Se on kuitenkin niin viettiä nostattava liike, että uskon Kamun siitä selviävän aina. Veneen haku onnistui todella hienosti siihen nähden, että Kamu sai nyt tavallista vähemmän hetsausta rannassa. Vähän sille köyttä näytettiin ja paukutettiin pari kertaa laitaa vasten. Koira istui nätisti sivulla ihan hiljaa kun vene souti 30m poiulle ja olin varma ettei sitä kiinnosta lähteä hakemaan kun on niin tyynen rauhallinen. Kuitenkin käskyn saatuaan valkoinen salama irtosi rannasta kuin ohjus ja toi paatin rantaan:D Sunnuntain tulos oli ALO1 98/100 p. siirto AVO.

Niinpä ykköstulokset ovat nyt kasassa ja lähdemme kohti avointaluokkaa. Suuri kiitos kuuluu ihanille treeniryhmille, joita meille on kertynyt jo kolme. Nurmeksesta kaikki into alkoi melkein kaksi vuotta sitten ja välissä treenattiin soven verran Iisalmessa ja nyt täällä. HSKH:n riveissä Kamu pääsee kyllä etenemään nopeasti ja ohjaaja saa rautaista opetusta, onhan kaikilla niin paljon enemmän kokemusta lajin parissa. Kuitenkaan tämä laji ei olisi mitään ilman vietikästä ja 100%:sti innostuvaa koiraa, joka oikeasti rakastaa vettä elementtinä ja tätä lajia. Kyllä Kamu sinusta vepevalio saadaan ja saat polskutella vielä pitkään.

Torstaina sitten suunnattiin taas uudella innolla kera herkkueväiden Sipoon rantaan treenaamaan. Treenit alkoi kahvitellen porkkanakakun ja superhyvän voileipäkakun merkeissä. Bea ja Kamu siis joutuivat tarjoamaan vähän herkkuja ryhmälle kisamenestyksen tiimoilta. Mukana oli myös kaikista nuorin innokas vepe-oppilas, Roki. Penska kävi ennen treenien alkua kiertämässä kaikki rapsuttavat sylit ja sitten mentiin tomerana patukan kanssa rantaan. "Herrja Jumala mikä iso lätäkkö"- ilmeellä pentu tuijotti ekaa kertaa merta. Hetken päästä Roki jo haki patukkaa rantavedestä ja istui kumiveneessä. Pätevä tyyppi.

Sitten olikin mestarin vuoro. Mulla tulee melkein tippa linssiin kun kirjoitan näitä Kamun vesipelastusjuttuja. Tuo eläin vaan herää niin eloon veden äärellä, etten voi kuin hymyissä suin katsoa sitä sen riemua ja tahtoa tehdä. Torstaina siis otettiin ensimmäistä kertaa avon liikkeet hukkuvaa lukuunottamatta. Kaikki meni kuin koira olisi aina tehnyt näin. Aloitettiin oman veneen haulla, jossa istuin koiran kanssa veneessä ja käskyn saatuani heitin jöyden veteen ja sitten koira perään. Kamu löysi köyden samantien ja lähti kiskomaan rantaan. Linssiluden kuitenkin piti vähän poserata rannalla kuvanneelle Roosalle ja ohitti maalilinjan hiukan, mutta muuten nappisuoritus. Vienti onnistui myös toisella kerralla tosi hyvin. Ekaks tuli uudelleen lähetys kun annoin pelastusliivit huonosti vetoketjupuolelta Kamun suuhun. Avossa koiran pitää uida takaisin viennin jälkeen, joten tähän otin hirmuiset hetsaukset rannasta kun koira oli irroittanut esineen. Hyvin se onneksi hoksasi melkein heti uida rantaan palkan luo.

Viimeisenä liikkeenä kahden veneen haku, jossa päätin laittaa Kamun yksin veneeseen. Eli koirallinen vene soutaa 50m poiun luo ja haettava vene jää kolmeenkymppiin, sitten kutsu ja koira hyppää veneestä. Kun koira on uinut noin 40m niin haettavasta veneestä heitetään sille köysi johon se koira sitten tarttuu ja kiskoo veneen rantaan. Tämäkin onnistui niinkuin pitää.

Viimeisenä olikin sitten Rokin vuoro suorittaa veneellä soutaminen. Tomeranan poika istui keulassa kun soudettiin 50m ja odotettiin kun rannasta lähetettiin vanhakonkari (malinois) tuomaan esinettä. Siinäpä se pikku-Roki katsoi mallia miten isona tulee toimia. Treenien lopuksi otin koirat vielä juoksemaan ilta-auringossa pitkin hiekkarantoja. Silmä lepäsi tässä maisemassa kun kullankeltainen ranta täyttyi kahdesta valkoisesta vesipedosta. Pikku-Roki oli rohkea ja ui jo 12 viikkoisena Kamu-enon perässä hullun vauhtia.

 Perjantai iltana Roki pääsi taas leikkimään veljensä Konstan kanssa. Samaisena päivänä pennut täyttivätkin jo 13 viikkoa ja Rokin paino on tällä hetkellä 12,2 kg. Aika mene niin nopeasti. Nyt pojat leikkivät tosi kivasti keskenään kun olivat kahden. Minä makasin taas vaikka millä mutkalla ja yritin parhaani mukaan ikuistaa velikultien temmellystä.

Lue lisää

Täällä me ollaan!

Pienen hiljaiselon jälkeen taas kuulumisia. Tuntuu, että aika töissä ja pennun kanssa on lentänyt niin siivillä, ettei juuri koneelle ole ehtinyt istahtaa. Juhannuspäivät oltiin reissussa koirien kanssa maalla päin. Kyllä vaan pojat tykkäs kun saivat kirmata monta päivää vapaana ilman hihnoja ja touhuta omiaan luonnon helmassa. Roki poikaa kävi monet ihmiset ihastelemassa ja kyläiltiin useammassa eri paikassa. Koko matkan ajan koira oli niin reipas, että meinasin pakahtua ylpeydestä. Uusissa tilanteissa ja paikoissa se otti rennosti ja asettui taloksi melkein heti.

Sitten reissattiin takaisin kotiin ja aloitettiin työviikko. Roki oli jonkin verran mukana töissä ja välillä harjoitteli taas yksinoloa. Loppuviikko matkustettiin pojan kanssa junalla työmatkaa ja tosi hienosti se sujuikin. Ensimmäisellä junamatkalla pentu vähän vinkui kun ihmisiä oli tungokseksi asti. Eipä se paljon ahtaista oloista hätkähtänyt vaan nukkui sikeästi seuraavat vaihdot. Asemilla tutustuttiin myös asematunneleihin ja liukuportaisiin, eikä nuokaan liikkuvat ja liukkaat pinnat poikaa ihmetyttäneet. Ihan mieletöntä kun täällä pääsee pentua sosialistamaan vaikka millaisiin tilanteisiin.

Rokin ruokahalu on vähän vaihdellut tässä parin viikon sisällä. Reissussa herra söi vähän huonommin, mutta kotioloissa ruoka on taas maistunut. Kaikista hauskinta tässä 50% raakaa ja 50% nappulaa hommassa on tuo pennun keksimä tyyli silkkiä lihat ja nappulat erikseen. Niinkuin arvata saattaa, että parhaat palat kelpaisivat ensin, vielä mitä! Roki etsii lihojen joukosta nappulat ja syö tyytyväisenä niitä XD Noh, sekaan vähän Nutrolin Pentua ja yksi ateria koostuu nyt raakaluista niin on ruokapulmakin taas ratkaistu.

Tämä viikonloppu vietettiin taas toiminnallisissa merkeissä. Eilen aamusta suunnattiin Heurekalle leikkimään Lumi siskon kanssa pitkästä aikaa. Pennut olivat ensi kertaa ihan kahdestaan ja voi luoja mitä kurapainia ne vetivätkään. Välillä satoi vettä ja välillä paistoi aurinko. Ei ihmekkään, että kotiin tultua herra pääsi suoraan suihkuun. Mutta pääasia että lapsilla oli hauskaa.

Ilta viimeisteltiin vielä treeneillä valkoisten kera. Kävimme siis miltein kolme tuntia (eihän pieniä juttelutaukoja lasketa?) touhuamassa koirien kanssa yhdessä Katariinan, Hallan ja Jewelin. Pentu temmelsi mukana ja teki pieniä juttuja leikin varjolla ja harjoitteli kiinnioloa puussa kun muut treenasivat. Vitsi mikä mallioppilas tuo uninen pentu olikaan, ilmeisesti temmellys siskon kanssa oli vienyt veronsa. Paljon sai Roki Katariinalta kehuja ja olikin pentu niiden arvoinen. Jekku oli niin hieno aikuinen koira pennun kanssa, että saavat kyllä toistekin leikkiä. :)

Kamun kanssa tehtiin treeneissä aika paljon sellaisia "tehdän ilolla"-harjoituksia. En puuttunut yhtään sen virheisiin vaan mentiin ihan täydellisellä positiivisella draivilla. Kontakti harjoituksia häiriössä, seuraamista ja sivulletuloja. Toko on ollut nyt vähän jäähyllä meillä, joten aika on tehnyt hyvää Kamulle. Intoa on emennän ja ehkä pienimuotoinen koulutuskateus on tätä eno-koiraa nyt vaivannut. Tehdään nyt omaan tahtiin ilman mitään sen kummempia tavotteita ja keskitytään uintihommiin.

Loppuun vielä 11viikon poserauskuva. Miten teillä on alkanut kesä?

Lue lisää

Koitappa saada minut susta irroittamaan

Ensimmäisenä torstain vepekokeen kuulumisia. Harmillisesti saatiin kokeesta vain kolmostulos, vaikka koira toimi tapansa mukaan kuin ajatus. Sää oli mitä oli, aurinko paistoi mutta tuulta puhalsi merellä yli 13m/s. Koe jouduttiin välillä keskeyttämään kun merkkipoiut eivät pysyneet paikoillaan. Eipä paljon tuloksia tässä kokeessa nähty kun aallot veivät koiria kauas maalilinjasta. Noh, eikun uuttaa matoa koukkuun ja katselemaan koekalenteria.

Rokin ja Kamun kanssa ollaan ulkoiltu Heurekalla parina iltana, joten "muutama" kuva siitä. :D Huomatkaa miten hienosti pikkuinen Roki pysyy jo paikallaan kun mamma menee kameran kanssa mahallaan  pitkin nurmikoita.

Lue lisää

Erittäin hyvä, ellei täydellinen!

Maanantaina koitti se päivä, jolloin korkattiin Vesipelastuksen alokasluokka. Olimme päässeet huimat kaksi kertaa treenaamaan vuoden sisällä ja hukkuvaa emme olleet harjoitelleet vielä kertaakaan. Hieman alkoi epätoivo iskeä kun maanantai päivästä tuuli ja satoi jopa rakeita. Ajattelin ettei ikinä päästäisi tuossa säässä kisaamaan.

Kaikesta huolimatta sää selkeni iltaa kohti ja Sipoonlahdella kisattiin kunnolla. Tuomarina meillä oli Sari Ruponen ja apuohjaajaksemme saimme Kamun kanssa treenikaveri Roosan. Itse apuohjailin Roosan belgiä, joka läpäisi soven miltein täysillä pisteillä. Kamu oli kivassa vireessä ja teki kyllä niin hienot suoritukset! Ainut vaan, että tuulesta johtuen virhepisteitä tuli merkkipaalujen ohituksesta, vaikka koira kuinka yritti kääntyä.

Uinti: 0,56 s                                                  23p
Esineen vienti: 0,45s                                    25p
Veneen nouto: 1,18 min                              24p.
 Hukkuvan pelastaminen: 1,32min            24p. 

 Yhteensä ALO1 96/100p.

Rokin kanssa ollaan hömpötelty kaikkia pentujuttuja. Moikattu sisaruksia ja pyöritty treenikentillä. Poikaa ärsyttää kun eno on niin nopsa liikkeissään, ettei noin pienillä tassuilla pysy vielä perässä. Roki on oppinut paljon rauhoittumaan viime päivinä ja malttia on pojan touhuihin tullut. Ollaan treenattu muun muassa seuraamista, kaukokäskyjä, luoksetuloa ja paikallaoloa. Pientä kehitystä on jo nähtävissä. :)

                                                                                  Kiitos Suville yhteiskuvista!

Lue lisää

Onnistuneita pentukuvia ja sosialistamista

Heissulivei kaikille! Ensimmäinen viikko on pulkassa pentuarkea. En voi muuta sanoa, kuin että Riiviö isolla R:llä asuu kanssamme. Roki on luonteeltaan hirmuisen eloisa ja kovapäinen pentukoira. Kaikkea kokeillaan ja yritetään tarvitseeko uskoa kun kielletään. Hampaitaan penska käyttää ja kovaa. Loppuviikosta on alkanut jo hieman mennä oppi perille, ettei kaikki ole hänelle syötäväksi.

Paljon ollaan kuljettu eri paikoissa, agikisoissa ja töissä. Roki on siis ollut klinikallamme tiistaista lähtien. Olin varautunut miltein korvatulppien kera tuleviin työpäiviin pennun huudon osalta, mutta mitä vielä!? Roki on ottanut työpaikan ihan omaksi lepokodikseen. Sinne se kulkee jo itse takahuoneen koiraportin taakse ja köpsähtää nukkumaan. Välillä herää syömään ja leikkimään, sekä ulos pissalle. Oikein pätevä pentu!

Kaiken uuteen tutustumisen ohella ollaan opeteltu myös rauhoittumista, hihnakävelyä ja joitain pieniä arkitottelevaisuusjuttujakin. Eilen Roki pääsi jälleen näkemään kahta Vantaalla asuvaa sisarustaan. Ruskea poika Konsta ja lila tyttö Lumi tulivat omistajineen leikkimään Rokin kanssa Heurekan isolle nurmikentälle. Voi että pennuilla oli lystiä kun pääsivät taas temmeltämään oikein kunnolla. Oli jännä havaita miten näin pienissä pennuissa on jo selkeitä luonne-eroja. Lumi ja Roki olivat leikkiessäkin hirveän rajuja ja rämäpäitä, kun taas Konsta leikki tasaisen varmasti koko ajan. Jossain vaiheessa leikkejä pennut selkeästi väsyivät, kunnes taas keräsivät jälleen voimiaan ralliin. Kuvasin pentujen temmellystä ihanassa kesäisessä säässä ja mielestäni kuvat onnistuivat aika hienosti. Kaikki kuvat ovat nähtävissä täällä.

Mitäs mieltä olette uudesta ulkoasusta? Kerrankin tein sen itse:D

Lue lisää