Reilun puolenvuoden lonkka/jalka kivut saivat syynsä. Selkärangan alin nikama on murtunut. Äh, tätä en kyllä olis ensimmäisenä arvannut, mutta uskottava se nyt on. Nyt siis täydessä levossa vappuun asti, kunnes uusi kontrolli. Lantiotukea joudun käyttämään aina jalkeilla ollessani, joten koirien kanssa hiihdot on tältä vuodelta hiihdetty. Juoksulenkit ja saalispalkkaus on unohdettava, turha kuvitella siis, että kovin kummosiis suorituksiin kykenen. Mutta josko tällä saataisiin sitten luut luutumaat takaisin, ja vältettäisiin leikkauspöytä?
Tänään oli siis ensimmäinen lepopäivä ja Kamu vähän ihmetteli, että mikäs se on kun ei lenkille mennä? Mutta poju tyytyi pieneen treeniin pihalla ja nakkeli lumipalloja hangessa. Minä käytin tilaisuutta hyväkseni ja räpsin muutamia kuvia tässä keväisessä kauniissa kelissä.
Jos voisi nädä tässä asiassa edes jotain positiivista puolta, niin onneksi tämä lepo sattui juuri nyt, eikä keskellä kesän ihania kelejä! Ja onhan tässä muutakin tapahtunut, sain kutsun Pohjois-Savon kennelpiirin vuosikokoukseen, jossa julkistetaan valokuvauskisan voittajat. Ja olen siis päässyt palkinto sivuille näiden ihanien haukkujen kuvilla. ;) Automatka on selän kanssa kärsittävä, mutta on se sen arvoista sitten...
1 kommenttia:
Oonkohan jo kommentoinut tänne? Ilmoittaudun silti lukevani :-)
Harmi tuon selkäsi kanssa, mutta pärjäilkää! Kamulle terveiset :-)
Lähetä kommentti