Saavuimme koirien kanssa kisapaikalle puolenpäivän aikaan, lämmintä riitti kun aurinko porotti pilvettömältä taivaalta. Avoin luokka, jossa Kamu kisasi, alkoi noin puoli kahden aikaan. Koira oli aivan kummallinen, venkoili miten sattuu ja ei kuunnellut ollenkaan. Olin ihmeissäni, sillä olimme käyneet rannassa kahlaamassa ja kastelemassa turkkia, lenkillä ja olleet jo katsomassa kehän tohinaa aiemmin. Ajattelin, että Kamulla kuumuus teki tehtävänsä - koira ei tekisi mitään! Sitten alkoi paikkamakuu... Ei mennyt minuuttiakaan kun piilosta näin valkoisen karvakorvan hiipivän metsän pusikkoa kohti. MITÄ IHMETTÄ!? Koskaan ennen se ei tehnyt tuollaista. No komensin koiran sivulle ja siinä se odotti kun muut suorittivat liikkeen loppuun. Nolliksi meni paikkamakuu ja olin vieläkin pöyristynyt, mutta koska olimme ekana yksilösuorituksissa, oli koottava itsensä ja mentävä iloisin mielin kehään. Kamu oli kuin rautakanki, ei kontaktia, ei mitään muutakaan... Seuraaminen oli vierellä kulkemista ja vilkuilua sivulle?! Sitten liikkeestä maahanmeno nollille, koska koira ei kertakaikkiaan voinut tehdä juuri mitään! Sitten se tapahtui. Luulin, että ne ovat vain kauhukertomuksia, mutta ei. Kamu pinkaisi muutaman askeleen sivuun ja alkoi vääntämään tarpeitaan! :o En tiennyt miten päin olla, mutta samalla koiran käytös avautui minulle täysin. Raukalla oli maha aivan sekaisin!Episodin jälkeen Kamu tuli iloisesti vierelle ja heilutti häntäänsä. Kylläpä taisi koiran olo helpottua! :D Loput liikkeistä suoritettiin 8-10 arvosanoilla, mutta tulos jäi vain kolmostulokseen... Ajattelin, että Kefen kanssa ei voisi tämän huonommin enää mennä, joten jännitys laantui hiukan.
Koiran vaihto herätti hilpeyttä tuomari Allan Aulassa, sillä Kamu jäi kakkaepisodin takia luokkansa viimeiseksi. No, tämä on koiraharrastuksen suola, KOSKAAN ei tiedä mitä tapahtuu! Nyt katsottiin auttaisiko "värin vaihto" tuloksen paranemista? Kefe oli yllättävän pisteä kolmen tunnin odottelun jälkeen. Alokasluokassa oli reilusti koiria ja mukana yksi saman rodun edustajakin. Paikallaolo ja luoksepäästävyys menivät nappiin ja ohjaaja rentoutui hiukan. Olimme melkein viimeisinä yksilösuorituksissa, joten taas tuli Kefelle odotusaikaa helteessä. Kun pääsimme suorittamaan liikkeet, olin aivan innoissani, sillä kymppiä napsahteli toisensa jälkeen. Ainut ysi oli vapaana seuraaminen, jossa itse mokasin. Viimeisessä täyskäännöksessä tei sivuliikkeen mukamas "korjatakseni" koiraa. En tiedä mitä ajattelin, mutta koira pomppasi ihmeellisen sivuliikkeen ja jatkoi seuraamistaan. Siitä se ysi sitten tuli. Mutta en voi käsittää miten hienoa tokoa 10 kuukautta vanhalta pennulta!Kefe aloitti siis tokouransa vaatimattomin 196 pistein, KP:n ja 1/12 sijoituksin. Aivan mahtavaa! Siinä sitten hymykorvissa hakemaan palkintoja ja kättelemään tuomaria.
Nyt tässä kisahuuman laskettua hiukan, olen miettinyt kuumeisesti seuraavaa siirtoamme. Lähtisinkö Kefen kanssa suoraan avoimeen, enkä kyllästyttäisi koiraa tahkoammalla koularia joka luokassa. Toisaalta kisakokemusta tarvitaan... Noh katsotaan nyt. Kamun kanssa alkaa olla tuo avoin siinä kunnossa, että se suorastaan oksettaa koiraa. Se on niin kyllästynyt noihin samoihin liikkeisiin, että taidetaan nyt kesällä ottaa se voittaja ihan tosissaan, kun minulla viimein loppui tämä helvetinmoinen luku-urakka. On muuten hieno tunne, kun voi hyvällä omallatunnolla lueskella vaikka VAIN Koiramme-lehteä! :D
Kuulemisiin, tässä vielä palkintoporsaan leijumis kuvatuksia <3 nbsp="">
0 kommenttia:
Lähetä kommentti