Äiti liimasi laastarin kun itkin, sanoi "Anna mä puhallan"

Viime torstaina onni potkaisi ja saimme Kamun kanssa ajan Maaritin luo Jyväskylän eläinklinikalle. Halusin tutkituttaa Kamun kunnolla ja poissulkea kaikki mahdolliset sairaudet. Poika oli valvottanut minua kaksi edellistä yötä ripuloimalla, oksentamalla ja olemalla muutenkin levoton. Olin myös huomannut, että Kamulta oli jälleen tippunut painoa jonkin verran:/ Ajoimme Jyväskylään ja ennen 10.30 aikaa ilmottauduttiin vastaanotolle ja punnitsin Kamun. Onneksi ei mikään aivan älytön laihtuminen, sillä vielä oli kiloja 33,05 kg. Maarit tutki Kamun totaalisesti ja otettiin verenkuva ja röntgeni suolistosta. Veriarvot olivat kaikki kunnossa. Haiman vajaatoiminnan ja kortisolin eritys testit lähtivät kuitenkin vielä eteenpäin. Röntgenkuva suolistosta oli hämmentävä: suolisto oli todella ärtynyt. Kymmenen tunnin paasto ennen eläinlääkäri käyntiä varmisti sen, että suolistossa ei ollut juurikaan tavaraa. Suoli oli täynnä kaasuja ja todella ärtyneen näköinen.

Perjantaina tulivat munuaiskuoren ja haiman tulokset, jotka molemmat olivat täysin normaalit. Kamu sai kuukauden Tylosin (antibiootti) kuurin, viiden päivän tehoAxilur loishäädön, Antepsin kuurin suojaamaan mahaa ja hidastamaan lääkkeiden imeytymistä, sekä Omeprazol kapselit vielä mahan suojaksi. Samoin vaihtui ruoka. Kokeillaan nyt ainakin kuukauden ajan Royal Canin Castro Intestinalia, joka on ollut todella hyvä ruoka ainakin nämä muutamat päivät. En ole mikään kuivaruokion ystävä, eikä kasvattajakaan niiden puolesta puhu, mutta tämä ruoka on kelvannut erinomaisesti Kamulle, joka yleensä sylkee kuppiin jos siellä on ollenkaan kuivamuonaa. Maha rauhoittui jo ensimmäisenä päivänä kun Tylosin kuuri alkoi ja ihmeekseni Kamun uloste on ollut todella kiinteää, mikä on aika harvinaista. Jospa tämä tästä, positiivista on, että koiran vointi on parempaan suuntaan.

Ollaan otettu viimepäivät koirien suhteen aika rennosti. Kamu on ollut vähän enemmän levolla tuon mahaoireilun takia, mutta tänään koirat pääsi taas kunnolla revittelemään metsään ja uimaan. Kefe on hoksannut miten kivaa polskiminen voikaan olla, se pulikoi koko ajan yllättävän syvälläkin sillä välin kun Kamu tonkii keppejä rantakaislikossa. Otin omat ylioppilaskuvani Kamun kanssa, joten niitäkin kuvia voi joukossa muutama olla;)