maanantai 8. heinäkuuta 2013

Melkein valmis vesipelastaja

Eilen 7.7 olimme kauan odotetulla vesipelastuskurssilla ensimmäistä kertaa Kamun kanssa. Minulla oli suuria odotuksia kyseistä lajia kohtaan, sillä Kamu on aina ollut suuri uimari ja noutaa kaiken laista hullun lailla. Sunnuntai aamupäivä alkoi ennen koulutusta pienellä näytöksellä. Kokeneemmat koirat työskentelivät näytösluontoisesti tuoden rantaan veneen ja "hukkuvan" ihmisen. Työskentelymotivaatiota oli ilo seurata.

Näytöksen jälkeen oli alkeisryhmämme vuoro. Koirakoita oli yhdeksän kappaletta, joista mukana oli neljä valkoista! Ensimmäinen harjoitus oli käydä koiran kanssa ajamassa kumiveneellä ja harjoitella hyppyjä veneestä. Lasten leikkiä sanoi Kamu. Otettiin Kamulle jo pidempää uintimatkaa hypyn jälkeen ja herralta kaikki luonnistui kuin silmät kiinni. Kouluttajista yksi oli lajin tuomari ja kaksi muuta lajin harrastajia Joensuusta. Tuomari kehui minulle, miten mahtavan taistelutahdon Kamu omistaa, sillä veneestä se tuli kuin ohjus, koska tiesi pääsevänsä rannalla retuuttamaan uutta granaatti leluaan.

Toinen opetettava liike oli veneen veto. Kouluttajat kertoivat liikkeen olevan haastava monille koirille, sillä kaksi ihmistä ja vene oli yllättävän raskasta vetää koiralle. Samoin he kertoivat, että aloitteleville koirille harjoitellaan ensin irtoköydellä. Jos koira näyttää siltä, että se tarttuu hyvin köyteen, voidaan antaa koiralle jo hieman vastusta pitelemällä köydestä hieman napakammin.
Koitti Kamun vuoro... Kappas vain kun koira loisti taas jälleen osaamisellaan. Pari kertaa se haki irtoköyden kuin leikkien. Sitten kouluttajat katsoivat viisaammaksi laittaa veneeseen reilusti kiinni kiinteän vetoköyden ja niin vain Kamu poika kävi kiskomassa veneen rantaan. Uskomatonta! Lie Kamu sitten edellisessä elämässään ollut VePe valio, sillä se oli ainut kurssin koirista, joka veneen kävi ensimmäisellä kerralla hakemassa? Kurssin jälkeen saatiin hyvää palautetta kouluttajilta, joiden mielestä myös vesipelastus oli Kamulle täydellinen laji.

Kyllä taisi meitä puraista VePekärpänen, sillä innolla jo suunnittelin seuraavaa omatoimitreeniä pojalle. Tämä oli kyllä selvästi se Kamun juttu! Iloksemme myös pojan ruokahalu on tullut takaisin. Eilen tapahtui se ihme, mitä en koskaan uskonut näkeväni, sillä meillä syötiin aamupala, välipala ja iltapala! Ihanaa, että mahavaivat ovat selätetty taas tälläkertaa!




Kiitos Mirva ja Teija kuvista! 


0 kommenttia: