lauantai 25. helmikuuta 2017

Älä koskaan sano ei koskaan



Taannoin sanoin, että minulla tulee aina olemaan valkkari. Nyt mietin, ettei muka enää koskaan. Muistan myös joskus ajattelevani, etten tekisi mitään pikkukoiralla, vieläpä jollakin lyhytjalkaisella tai muuten vaan "omituisen" mallisella. Vuoden alusta tuli kaksi vuotta siitä, kun päädyin monen mutkan kautta kyseiselle alalle jolla työskentelen. Rotujen kirjo on valtava mitä jokapäiväisessä työssämme näkyy ja moni joskus haaveilemani rotu on saanut "tuomion" mielessäni. On kuitenkin tapahtunut myös poikkeuksia.

Reilu vuosi sitten nose work kurssilla eräs pikkuruinen kääpiömäyräkoira sulatti sydämeni ensimmäisen kerran. Kyseisellä kurssilla oli useampi tappijalka ja olin erittäin yllättynyt miten hienosti ja sisukkaasti koirat työskentelivät. Kaiken kruunasi koirien oma "työskentelyhuumori" ja ihana häntä joka viputti miltein samaa tahtia kuin nenä kävi. Olen samaisen kurssin jälkeen alkanut rakastaa aivan uudella tavalla hajutyöskentelyä niin metsässä kuin muutoinkin. Ja kaiken tämän ohella (seurauksena) olen myös eksynyt hankkimaan mäyräkoirista tietoa ihan huomaamattani.  Ehkä myös alkanut salaa haaveilemaan, josko valkoiset "rohjot" vaihtuisivat aikojen saatossa vähän pienempään ja täysin erilaiseen koiraan. 


Asiaa enemmän pohtiessani tuntuu jotenkin oudolta ajatella itseään vain pikkukoiran omistajana. Harrastuslajini ovat kuitenkin aina olleet hyvin vauhdikkaita ja vaativat koiralta paljon fyysisyyttä. Uskon todella, ettei pikkukoira minulla pelkäksi sohvanlämmittäjäksi jäisi, mutta voihan se olla että talossa täytyy olla kaikesta huolimatta yksi vähän pidemmillä jaloilla varustettu yksilö.

Mäyräkoirien eri muunnoksiin olen tosiaan tutustunut ainoastaan työni kautta ja hieman omistajilta kyselemällä. Eniten sydämeni sykkii lyhyt- ja karkeakarvaisille versioille. Ehkä tässä rauhassa miettiessä ja pohtiessa asiaa voisi mennä jonkun kasvattajan luo vähän rupattelemaan ja tutustumaan yksilöihin myös kotioloissa.

Ken tietää vaikka Roki saisikin kaverikseen enonsa jälkeen tällaisen pikkukaverin. Kuulisin ihmisiltä mielelläni kokemuksia rodusta ja varsinkin eroja eri muunnosten välillä. Työssäni törmään aika paljon rodun terveydellisiin ongelmiin, mutta jos jollain siitäkin kokemusta niin kommenttia vain alle. Kuvista suuri kiitos Nathalie Karakko!

0 kommenttia: