Kulunut kolmas yhteinen vuotemme oli kaikista antoisin. Ei niinkään valioitumisen tai BH tittelin vuoksi, vaan sen vuoksi, että olen pystynyt kääntämään yhteiselomme Rokin kanssa todella sujuvaksi. Tittelit ja saavutukset eivät ole enää olleet minun tavoitteeni, sillä olen tiennyt itse pystyväni kouluttamaan koiralle teknistäosaamista, mikä kilpailusuorituksiin tulee. Mutta mielentila ja päänsisällä tapahtuvat muut asiat ovat alkaneet aivan eri tasolla kiehtoa minua Rokin myötä. Koulutus ei olekaan ollut enää pelkkiä kisaliikkeitä ja palkan poishäivyttämistä ja sekös tästä touhusta on tehnyt mielenkiintoista.
Olen oppinut kantapään kautta, että koira on kokonaisuus eikä toimi kaikilla osa-alueilla jos pohjatyötä ei ole huolella rakennettu. Tämä ei kaikissa yksilöissä tule niin voimakkaasti esille, mutta Rokin kanssa olen oppinut siitä paljon. Uskon tällaisen koiran opettavan minua paljon enemmän kuin monikaan helppo koira yhteensä.
Paljon onnea vauhtiveikko, toivottavasti yhteinen matkamme on pitkä!
0 kommenttia:
Lähetä kommentti