Tunne jolla ei ollut nimeä

Ensimmäisenä haluan onnitella kaikkia opiskelupaikan saaneita. Tunne on varmasti aivan mieletön. Unelmien täyttymys sanoisin. Tämä viikko on ollut piinallinen, hidas ja tuskallinen. Koskaan aiemmin tulosten julkaisu ei ole tuntunut näin painostavalta. Vaikka oma mieleni ja odotukset olivat miltein miinuksilla, jokin kutittava jännitys kupli sisälläni.

Tuloksia pantattiin viimeiseen päivään saakka ja jopa piinallisen kauan yli puolenpäivän. Tottakai olin töissä koko tuon ajan ja sain kuunnella useamman ihmisen uteluja tuloksista. Mikään ei ole niin ärsyttävää kuin toiveikkaat ihmiset ympärillä sinä hetkenä kun itse tiedät epäonnistuneesi.

Tulosten lopulta saapuessa menin hetkeksi ulos. Olin poistanut jo maanantaina kaikki sähköpostin ilmoitukset käytöstä, joten jouduin kirjautumaan järjestelmään selaimen kautta. Siinä se jälleen komeili tylyn lyhyenä virkkeenä "Valitettavasti sinulle ei myönnetty opiskelupaikkaa". 

"Kiitos tiedosta" oli ainoa vihansekainen ajatukseni sillä hetkellä. Jotenkin viha ja kiukku sai minut pysymään kasassa ja kestämään taas hieman pidempään naama peruslukemilla. Vihan tunne piti elimistön adrenaliini tason sen verran korkealla, että jokin mielenhäiriö ajoi minut suoraan töistä kirjakauppaan. Ostin reippaan kasan erivärisiä papreita ja kyniä. Olin suorastaan raivon vallassa. Yksikään puhelinmyyjä tai mainosten tyrkyttäjä ei ottanut minuun kontaktia kävellessäni pitkin ostarin käytävää. Hyvä niin, sillä olisin saattanut olla hivenen tuohtunut.

Vihan tunteen laantuessa pettymys ottaa varmasti vielä vallan. Mutta nyt asia on käsitelty. Ensi vuodesta en osaa sanoa. Jos raivo ja tahto riittää niin kenties ollaan samassa tilanteessa. Nyt yritän vain antaa olla vielä hetken.

Monet puhuvat minulle aina tässä vaiheessa Viroon lähtemisestä (ihan kun sinnekkään vain lähdettäisiin :D). En vain näe sitä vaihtoehtona. Siinä vaiheessa saisin kyllä jättää koko elämäni taakseni ja olla 6-vuotta ihan itsekseni. En tiedä voisinko ottaa edes kahta koiraa mukaan, sillä kuluerä on kuitenkin yllättävän suuri. Enkä rehellisesti sanottuna ole ihan varma, sopeutuisiko Roki yksinäiseen opiskelijaelämään. Suomen vierailuni olisivat luultavasti myös aika mitättömät pahan matkapahoinvointini (laiva) takia.

Lue lisää

1-vuotta!

Lue lisää

Hihnakäytöksen toinen osa

Sain palautetta ensimmäisestä videosta. Tällä videolla Roki toimi jo liian mallikkaasti hihnassa esimerkkikoiraksi, joten hoitokoira-Minni joutui uhrautumaan ja opettelemaan hihnakäytöstä. Videon tarkoituksena on näyttää koulutustekniikkaa koiran kanssa joka ei ole aiemmin opetellut kyseistä käytöstä. Minni on luonteeltaa ujo ja pidättyväinen. Sitä ei ole juurikaan koulutettu eikä naksutinta käytetty koskaan. Siispä koulutuksessa on edetty pienin askelin ja luottamussuhdetta rakentaen.

Lue lisää

Kiinni arjen rytmiin

Arki on lähtenyt rullaamaan pääsykokeen jälkeen ja tuntuu, että vasta viime päivinä olen tajunnut olevani lomalla kyseisestä asiasta. Työhön paluu on rytmittänyt kummasti kaikkea tekemistä mutta silti minusta tuntuu, etten saa mitään aikaiseksi tai innostu mistään kovinkaan helposti. Ajatukset karkailevat helposti miettimään ensi vuoden suunnitelmaa, vaikka ei pitäisi.

Kesäkuu tuo tullessaan kivan reissun Tallinnan vet showhun työporukalla pidennetyksi viikonlopuksi ja siitä ei olekaan pitkä aika enää kun pakataan tavarat autoon ja suunnataan lomalle Savoon. Harmikseni pääsykokeen tulokset tulevat juuri minun jäädessäni lomalle, mutta täytyy vaan niellä se asia ja yrittää ettei se vaikuttaisi liiaksi lomaan.

Valokuvauskeikat ja pikkuinen koirahoitolainen on tuonut piristystä arkeemme viime päivinä. Minni on jo entuudestaan tuttu hoitolainen ja on meillä toipumassa hammasoperaatiosta. Samalla olen vähän tarkkaillut sen painoa kun on päässyt hieman nousemaan. Pikkukoira on kyllä ollut niin innokkaana mukana isompien lenkeillä ja uimassa, että vyötärölinja on tainnut kummasti kaventua viime päivien aikana.

Rokin kanssa olisi haaveena katsella loppukesälle jotakin pieniä kisoja, mutta minusta vaan tuntuu, että oma motivaationi on kuin jonkin pullamössön alla. Ei innosta treenata ja kaikki aikataulut ahdistavat. Ehkä me vaan mennään rennosti fiiliksen mukaan eteenpäin ja katsotaan mihin päädytään. Arki kuitenkin rullaa ihan mukavasti näinkin.

Lue lisää