Katse eteen ja suupielet ylöspäin

Olin jo melkein varma, että paras päätös on olla kertomatta hakusuunnitelmistani enää kuin lähimmille ihmisille. Olla vain hiljaa ja ajatella, että mitä vähemmän ihmisiä tietää koko jutusta, sitä vähemmälle määrälle tarvitsee kertoa kesän tuloksesta. Ehkä useampi takana oleva pettymys sai sisäisen pessimistisyyteni nousemaan jälleen pintaan.

Jossain syvällä minussa uskon vielä motivaation voimaan ja siihen tunteeseen, että saamme sen mitä niin kovasti haluamme. Muut ihmiset jotka tietävät hakuprosessistani, eivät varmasti ole iloisia siitä, etten pääsisi, vaan lähinnä asian uudelleen kertominen useammille on minulle vaikeaa. Uskon kuitenkin saavani myös voimaa ja tukea uskaltamalla kertoa oikeasti siitä, millaista tämä luku-urakka on. Jokainen sisäänpäässyt on ollut tässä tilanteessa joskus.

Tämä talvi ja kevät ovat minulle viimeinen yritys, jonka olen päättänyt olevan parhaani. Aion laittaa itseni likoon asian puolesta täysin ja päätin valita itselleni tukiverkostoksi Mafyn etävalmennuksen. Olen koonnut yhteen asiat, joiden takia en vielä ole unelmieni opiskelupaikassa ja tullut siihen tulokseen, että Mafyn tarjoama henkiökohtainen opinto-ohjaaja saa minuun toivottavasti lisää päättäväisyyttä ja rutiinia. Laskeminen ja oikeaoppinen kertaaminen ovat kulmakiviä laskurutiinin ja hyvän koesuorituksen takaamiseksi, joten tällä kertaa aion panostaa niihin.

Tulevana keväänä pääsen myös oikeasti harjoittelemaan kahdeksan kertaa harjoituskoetta ennen oikeaa koitosta. Toivon huolimattomuuteni karsiutuvan ja koetaktiikan parantuvan näillä harjoitteluilla. Uskon myös Mafyn käytäntöön keskittyvän opiskelun olevan minulle nyt se paras mahdollinen vaihtoehto.

Nyt annan vain motivaation ja lujan tahdon viedä eteenpäin, enkä unohda teitä blogin lukijoita. Olette minulle voimavara. 😘