Jos luulet saavas tuloksii ilman duunii...

Vedes eka, vedes vika. Eli oltiin viime viikonloppuna Oulussa Hundspa nimisessä koirauimalassa, jossa järjestettiin koirien Vesipelastuskurssi. Kurssia tulivat vetämään Karte ja Olle Virosta, molemmat toimivat vapaaehtoisina Viron meripelastuksessa. Perjantaina oli lähinnä kouluttajien esittelyä, mutta lauantai ja sunnuntai vietettiin altaalla hyvin kosteissa merkeissä (:D). Lähdettiin aamupäivällä ajelemaan Nurmeksesta kolmen koiran ja kolmen ohjaajan voimin. Kamu ei päässyt oikein koko matkalla rauhoittumaan maate, sillä tavaraa oli jonkin verran mukana. Alkureissu meni koiralla jotenkin hieman levottomasti, mutta lauantaita kohti alkoi se taas olla jo oma itsensä.

Koirat jaettiin perjantaina vuoroittain järjestykseen, puolituntia per koirakko. Kamu ja minä olimme vuorossa iltapäivällä. Kävin rauhassa kastelemassa koiraa ennen altaalle menoa, minulla nousi mieleen hieman ennakkoluuloja, sillä koskaanhan me ei oltu uimalassa uitu. Muutenkin Kamun keskittymiskyky on yleensä koetuksella (varsinkin tokon puolella), jos häiriötekijöitä on paljon kun uutta opetellaan. Aluksi se ihmetteli allasta, että mikäs lätäkkö tänne sisälle on tuotu? Laskeutumiskohta altaaseen oli viisto ramppi joka ihmetytti kaikkia koiria toistensa jälkeen. Niinpä Kamukin haroi aluksi vähän vastaan, mutta pulahti minun kanssa muutaman vänkäilyn jälkeen reippaasti uimaan. Kouluttajat olivat sitä mieltä, että kunnon vepe koiran pitää osata uida omistajan vierellä ja totella käskylä vedessä. Tällaiset harjoitukset jäävät melkein kokonaan huomiotta meillä Suomessa. Jotenkin aika surullista, että Suomessa koirienkoulutus on huipputasoa miltein lajissa kuin lajissa, mutta suurin osa on vain harrastustasoa. Vai onko joku nähnyt meidän vepe koiria missään rannikolla vapaaehtoisissa vesipelastustehtävissä?

Lauantain allastreeni oli niin sanottua koiran tason testaamista.. Karte ja Olle halusivat, että heidän treeneissään koiralla on pelastusliivit, sillä tositehtävissä koira saattaa uida useita kilometrejä, jolloin turkin paino alkaa uuvuttaa koiraa. Noh, Kamu ei ollut koskaan uinut kyseiset kapistuksen päällää, joten tämäkin uutta, vaikkei se kylläkään välittänyt niistä tuon taivaallista. Ensin uitiin koiran kanssa ja otettiin vähän tuntumaa veteen. Kamun kanssa tämä oli lähinnä enimpien höyryjen päästämistä, sillä se ui eteenpäin kuin höyryjuna. Sitten kouluttajat halusivat nähdä noutotaitoja. Heiteltiin esineitä ja noudettiin. Kamu esitteli hienoja uimahyppyjään ja toimi kuin ajatus. Tämän rallin jälkeen Karte neuvoi hyvän liikkeen, missä koiraa opetetaan tottelemaan suuntia vedessä. Minä olin "rannalla" koiran kanssa ja kouluttaja heitti kaksi samanlaista esinettä yhtaikaa oikealle ja vasemmalle. Sitten käskin koiraa hakemaan jommasta kummasta suunnasta. Kamulle vasen oli paljon helpompi suunta, joten tämä olikin hyvä treeni. Tässä liikkeesä on hyvä muistaa, että koira pitää lähettää heti hakemaan myös toista esinettä (kun ensimmäinen on tuotu), ettei se vastedes jättäisi toista omaan arvoonsa.

Veneen haku, ensimmäistä kertaa niin, että köysi piilossa ja vene väärinpäin. 

Sitten he halusivat nähdä vielä veneen hakemisen. Kouluttajat olivat jo sitomassa köyteen lelua tai jotain houkutetta, mutta sanoin, että tämä minun kahjo hakee kyllä mitä vain. No niinhän se teki, veneen haku oli ihan helppoa, joten eikun vain porukkaa kyytiin painoksi. Tässä kohtaa kouluttajat naurahtivat, että onkos tällä koiralla mitään mitä se ei osaisi? :D En osannut vastata, naureskelin vain takaisin. Niinpä siirryttiin jälleen seuraavaan liikkeeseen, hukkuvan pelastukseen.. Se tehtiin nyt "virolaisten" tapaan. Kouluttajat kertoivat, että merellä koira on veneessä ja pelastaa hukkuvat sieltä käsin, eikä se lähde raahaamaan niitä rantaan, vaan tuo takaisin veneeseen. Tällaista ei oltu koskaan ennen kokeiltu Kamun kanssa, lisää haastetta liikkeen suorittamiseen toi hukkuva, joka oli jo "tajuton" ja kellui liikkumatta. Meillähän treenataan aina hukkuvan pelastusta niin, että hukkuva räpiköi miltein siihen saakka, kunnes koira tarttuu hänestä kiinni. Katsoin tätä touhua hieman suu auki, kun Kamu ampaisi veneestä ohjuksen lailla ja toi tajuttoman kaverin hirmuisella vauhdilla veneeseen. Ensin nostettiin kyytiin pelastettava ja sitten koira. Tässä kohtaa oli hieman helpompaa nostaa märkä koira veneeseen kun sillä oli liivit päällä. Kaikesta huolimatta sain reväytettyä olkapääni kun en oikein siinä tilanteessa ymmärtänyt, ettei miltein 40 kiloista märkää koiraa tuosta vain heilauteta takaisin veneeseen.

Lopuksi otettiin taas rauhallista yhdessä uimista. Huomasin, kuinka tärkeää yhdessä uiminen on koiran ja ohjaajan välisen suhteen kannalta. Minä olen yleensä ollut aina rannalla, joten nyt huomasin Kamun kiirehtivän aina rantaa kohden. Niinpä harjoiteltiin rauhoittumista. Minulla ylsi jalat pohjaan, joten pyysin koiraa vierelle ja otin syliin veden alla. Koira tajusi heti, että tässä on hyvä lepopaikka ja rauhottui. Luulen, että tällasiten harjoitusten jälkeen Kamu oppii yhdessä uimisen mukavuutta, sillä ohjaaja on hyvä turva ja "lepopaikka".

Sunnuntai valkeni toisen huonosti nukutun yön merkeissä. Päätä särki ja flunssa yritti lannistaa minut. Edellisenä iltana Kamu oli nukahtanut suoraan vepetreenien jälkeen, niinpä se oli sitten yöllä hyvin pirteä ja vaihtoi nukkumapaikkaa about 5 minuutin välein. Ei ihmekkään, sillä minä jouduin nukkumaan parvella ja mökissä oli hirmuisen kuuma. Kuitenkin auton pakattuamme suuntasimme taas uimalaan. Tänään teemana oli "Itse suunniteltu treeni", eli saatiin esittää toiveita liikkeiden suhteen mitä tahtoisimme harjoitella valvovan silmän alla. Olin ajatellut, että vineti (joka meille haastellisin) ja veneen tuonti olisivat ykkösinä. Halusin vinkkejä kumpaankin. Viennissä Kamun ongelma oli, että lähtö oli tahmea ja joskus se kääntyi takaisin. Veneen tuontiin halusin tosiaan lisää haasteita, kuten sen, ettei koiralle ennakkoon näytettäisi köyttä, vaan testattaisiin lähteekö noutamaan jo ihan tietoisesti.

Allastreeni alkoi taas yhdessä uimisella ja saatiin Kamusta höyryjä vähän pihalle. Tänään koira tuli altaaseen hyvin innokkaasti, oli varmaan yön aikana tuuminut, että pirun kivoja nuo altaat. Esitin toiveeni veneen hausta ja ohjaajat ryhtyivät tuumasta toimeen. Ensin otettiin tavallinen veneen haku, mutta kuitenkin hetsaamatta ollenkaan köydellä. Tämän Kamu suoritti kuin vanha tekijä, mutta sitten katsoin taas ihmeissäni, kun seuraavaksi venettä jo käännettiin perä rantaan päin ja köysi piilotettiin altaan ja veneen väliin. Lähetin Kamun käskyllä "Hae" ja kun koira ui venettä kohti annoin lisäkäskyn "Etsi". Valkoinen ystäväni ui tutulle paikalle huomaten, että perskutti tää vene on nurinpäin eikä köyttä näy missään. Hauskinta oli, että Kamu puraisi venettä perästä juuri siitä kohtaa, missä köysi yleensä oli. Kuitenkin koira suunnisti oitin veneen toiselle puolelle huomattuaan, ettei köysi ollut edessä. Sieltä se taas suunnattomalla innolla toi "saaliin" rantaan.

Toinen harjoiteltava liike oli vienti. Teimme niin, että Olle meni altaa toiseen päähän, hänellä oli samanlainen lelu kuin minulla altaan toisella laidalla. Sitten annoin Kamulle käskyn "vie" ja Olle läpsytti vähän vettä. Kamu ui hänen luokseen ja sai vaihtokaupaksi samanlaisen lelun. Tätä toistettiin useita kertoja, välillä Kamu ei saanut viennistä palkkaa ja välillä sai. Tärkeää oli lopettaa siihen, että koira sai mieleisen lalunsa takaisin ja kehut päälle. Vienti on liike, mitä on helppo treenata talvenkin aikana kuivalla maalla.

Meidän allasaika alkoi olla lopussa, kun kouluttajat halusivat vielä kokeilla Kamulle erästä juttua. Veteen meni kaksi hukkuvaa, joista toinen räpiköi ja toinen oli tajuton. Minun tehtäväni oli lähettää koira ensin tajuttoman luo ja ohjata sen jälkeen räpiköivän luo, että tämä voisi tarttua mukaan. Hyvin loogista jos olisi oikea tilanne vedenvarassa, että ensin pelastaa se, joka on jo huonommassa jamassa. Tähän Kamu kaipasi apuja. Ensimmäinen kummallinen juttu koiran mielestä oli mennä tajuttoman luo, koska oli tottunut räiskiviin ukkoihin. Hyvin Kamu kuitenkin totteli "vasen" käskyä, mutta lähti hukkuvan napatessaan uimaan rantaan. Jouduin menemään koiraa hieman vastaan ja ohjaamaan toisen luo. Kamu heitti lenkin ja niin toinenkin hukkuva tarttui koiran valjaisiin. Uskomatonta, mutta sieltä se paahtoi rantaa kohti raahatessaan perässään kahta rentona kelluvaa ihmistä! Tämän episodin jälkeen kouluttajat kehuivat, että tässä on valmis pelastuskoira ja toivoivat, että harrastusta jatkettaisiin tulevaisuudessa. Monetkaan eivät uskoneet, että Kamu oli vasta loppukesästä kokeillut vepeä ekaa kertaa. Ja kyllähän se minun hymy oli leveä tällaisten kommenttien jälkeen.

Viikonloppu oli antoisa ja jokaisen maksamani sentin arvoinen! Mukaan tarttui todella paljon erilaista ajateltavaa ja monia hyviä harjoitus vinkkejä. Tuntuu, että sitä alkaa herkästi tuijottamaan vain Suomen kisasääntöjä ja unohtuu tapa ajatella "entä tositilanteissa". Uskon hartaasti, että monipuolisesta harjoittelusta on suurta hyötyä kisaamisen kannalta. :) Vaan kyllä oli Kamu naatti kun kotiin pääsi, mutta eiköhän se leponsa ansainnut!

Viime päivät flunssa on kiusannut minua edelleen ja pakkanen ollut riesana. Koirat ovat nukkuneet tyytyväisenä sisällä ja käyneet välillä vähän pölistelemässä jäällä. Kamu parka on tiputtanut kaikki karvansa, liekkö luullut kesän tulevan ja nyt pakkanen yllätti? Tänään se tärisytteli takajalkojaan sen verran ulkona, että menin tilaamaan mantteli kankaat ja taidan syventyä ensi viikolla ompelukoneen ääreen.

Kaikki vepe kuvat Teija Heinonen