Eilen ajaessani kohti Jyväskylää, mietin teinkö Oikean ratkaisun. Olo tuntui pettyneeltä, surulliselta ja jotenkin niin tyhjältä. Kefe istui Kamun kanssa takakontissa tyynen rauhallisena. Viime aikojen muutokset olivat koiralle liikaa juuri nyt. Ehkä jaksan kirjoittaa asiasta joskus enemmän -nyt en jaksa. Hei hei Kefeus, toivon sinulle kaikkea hyvää uudessa kodissasi ja uudessa elämässäsi. Olen niin pahoillani, etten voinut tarjota sinulle kotia, jossa olisit saanut levätä ja elää rauhassa pelkäämättä mitään. Parhaani yrritin, enempään en pysty. Meillä tulee sinua ikävä.
1 kommenttia:
Minä mielelläni kuulisin tästä lisää. Harrastuskoiralle uuden kodin etsiminen lienee todella vaikea paikka, kun kaikkia omistajia ja kodinvaihtotilanteita moralisoidaan paljon.
Jos pystyt jossain vaiheessa kertomaan Kefestä lisää lukisin mielelläni aiheesta. :)
Lähetä kommentti