Nuku nyt kun olet vielä tyhjä taulu

Kaikkien tuntema apso kasvattaja, ulkomuototuomari ja aktiivinen bloggaaja Juha Kares kirjoitti blogissaan minusta niin hyvin pentujen kasvusta ja malttamattomista omistajista, jotka vaativat nuorelta koiralta liikaa kasvuaikana ja tappavat näin koiriensa innon. "Koiran onnellinen elämä ja tasapainoinen kehitys ei ole mitattavissa koe-, näyttely- tai käyttösaavutuksilla idealla mitä nuorempana sen parempi. Kyse on silloin omistajan tai ohjaajan onnellisuudesta ei koiran. Näitä asioita ei pitäisi sekoittaa toisiinsa." Todella monesti huomaan ihmisten kehuvan koirakoita, jotka ovat suorittaneet nuoreen ikään mennessä jo todella paljon. Tottakai on koiria, rotuja ja yksilöitä jotka yksinkertaisesti kypsyvät ja kehittyvät toisia nopeammin, mutta siinä onkin hihnan toiselle päälle pohdintaa onko kyseessä kypsä ikä vai liika innokas ohjaaja? Olen sortunut tähän itsekin, nuori koira ja täynnä intoa oleva ohjaaja. Tavoitteita ja haaveita paljon, joita kohti olisi niin ihana vain juosten kirmata. Nytkin Rokin saapuessa mieleni täyttyi kaikenlaisista haaveista ja tavoitteista, kunnes järki tavoitti minut pikkuhiljaa. Se on pentu ja sen elämässä ei koskaan tule (ei edes aikuisena) olemaan tärkeintä Koiranetin tulokset. Sen elämäniloja on yhdessätekeminen, lepo, laadukas ruoka ja onnellinen koiran elämä.

"Koe- ja käyttöpuolella kilpailullisuus sekä tuloshakuisuus on myös korkealle arvostettu asia. Se ei ole paha asia, jos koiran rajoja kunnioitetaan.  Ei varhaisessa kypsymisessä aina ole mitään pahaa. Sen ei tarvitse kuitenkaan olla itsetarkoitus. Kuitenkin pennulta ja koiralta liikaa vaatiminen liian aikaisin tappaa koiralta iloa.  Koiran pitää antaa kehittyä kokonaisvaltaisesti. Koiran ei kuulu kehittyä vain yksi haluttu ominaisuus edellä. Koiralla pitää olla elämä myös kilpailemisen ulkopuollella ja sitä koiran arjesta suurin osa onkin. " Tässä ollaan asian ytimessä. Koiran täytyy olla kokonaisvaltaisesti kypsynyt ja kehittynyt myös henkiseltä kantiltaan sille tasolle, että sen kanssa voidaan kilpailla ja harrastaa aktiivisesti. On täysin totta, että pennun kivijalka rakennetaan jo aivan muutaman viikon ikäisestä kakarasta, mutta kaikki tapahtuu uutta ihmetellen ja nähden tulevia treenikenttiä ja kavereita. Sosialistaminen on minusta eriasia, kuin johonkin tiettyyn lajiin valmentautuminen ja treenaminen jo pennusta. Tottahan toki minunkin pentu tekee jo nyt tokon pieniä juttuja, joita se tulee tulevaisuudessa tekemään, mutta arjen asiat ja koiran henkinen kasvu ja kytösmallit menevät ohi kirkkaasti tokon liikekuvioista. Myös vesipelastusta ajatelleen ollaan pennun ehdoin käyty veneessä ja tutustuttu rantaan. Tämä on minusta tärkeää, koska se edesauttaa ensi vuoden treenejä kun koiralla on jo jokin muistijälki vedestä elementtinä ja veneestä alustana. Jokainen varmasti ymmärtää tässä kohdassa pointtini järkevästä "leikinvarjolla" - treenaamisesta.

Kun alan pohtimaan Rokin kisavalmiutta tulevaisuudessa, aion ottaa paremmin huomioon koiran henkisen kehityksen elämän eri osa-alueilla. Tiedän, että se olisi hyvinkin nuorena valmis aloittamaan esimerkiksi tokouransa, mutta nuoren koiran pitää olla myös kehittynyt muilta osa-alueiltaan. Enhän halua tappaa suurella työllä hankittua intoa koirasta, jolla ei vielä työmoottori ole kehittynyt vaadittavalle tasolle, vaan tekeminen on sille vielä vain leikkiä. Maltti on valttia tässäkin asiassa.

Edetään siis rauhassa ja katsellaan maailmaa pennun silmin ja sen jälkeen nuoren koiran silmin. Kysy itseltäsi "Onko koirani valmis vai olenko minä liian malttamaton?"

Iloa treeneihin ja arjen pikku-asioihin! - R