Ulkotreenikausi virallisesti aloitettu

Vihdoin nurmikentät ovat sulat ja jokseenkin kuivat. Linnut laulaa, aurinko paistaa, lumet ovat sulaneet ja ekat migreenitkin jo pidetty. Mikäs muukaan se voisi olla kuin kunnon kevät? Nyt alan pikkuhiljaa ryhdistäytyä tämän hiljaiselon suhteen ja kaivoin tänään pölyiset treenikamat kaapin pohjalta ja pakkasin laukkuun. Nyt riittää pelkät istu, maahan, seuraa-treenit. 

Kamu oli aluksi ihan kuutamolla kun treenailin nurmilla vähän ohjattua ja kartion kiertoa. Tarjosi koko ajan vanhaa merkille pysähtymistä ja ihmetteli mitä häneltä nyt vaaditaan oikein? "Kierrä" on käskynä sille ihan tuttu mutta jotenkin ei handlannut asiaa nyt kunnolla kun oli jo niin hyvin oppinut pysähtymään merkille. Lyhemmältä lähetysmatkalta alkoikin sitten onnistua ja pääsin palkkaamaan hyvin.

Ohjattunouto oli nätti mutta merkille juokseminen oli välillä vähän hidasta. Samoin kapulan palautuksessa vähän tahtoi pureskella kapulaa. Uusilla säännöillä tämä liike kokonaisuudessaan ehkä 6-7p.  Katsotaan nyt saadaanko meidän tekemistä enää siihen kuntoon et uskaltaudun kokeisiin enää.

Rokin kanssa treeni oli lähinnä oikean mielentilan löytämistä. Vire oli taas niin korkea, että muutama ilokiljahdus lipsahti ilmoille aina välillä. Kamun tyttö Kide oli treeneissä mukana, joten pentu oli oikein hyvä häiriö Rokin treeneille. Eipä poika paljon pennun läsnäolosta välittänyt vaan puuhasteli mamman kanssa oikein innokkaasti. Tulevan kesän tavoitteisiin voisi laskea noudon opettamisen kuntoon. Kapulaa hakee vähän turhankin innokkaasti, sillä hampaat on melkein heti järsimässä kapulaa kun kierrokset nousee.

Seuraaminen on kehittynyt Rokilla tosi mallikkaasti. Kainalopalkalla ollaan vielä menty ja aika selkeesti lelua vielä sille näytän ja välillä kuumuu sen verran että meinaa napata mua letistä kiinni. Välillä on poika sitten mennyt jäähylle kun kierrokset nousee liikaa tai sitten olen jättänyt vaan huomiotta ja ottanut hetken päästä uusiks. Intoa en missään nimessä halua nuorelta herralta nyt tappaa kun tuntuu niin olevan täpinöissään kun treenaamaan pääsee. :)

Hurja patukantappaja-Kide oli myös treenaamassa tänään meidän kanssa. Paljon olivat jalat kasvaneet pituutta viikon aikana ja tyttö jaksoi jo huomattavasti enemmän touhuta meidän kanssa. Pennun harjoituksiin kuuluivat paikallaolo, luoksetulot, leikkiminen, seuraaminen, sivulletulot ja vielä kerran leikkiminen.

Kide ihastui poikien patukkaan ihan ikihyväksi. Kokeilin huvikseni leikittää pentua tuolla suurimmalla ja paksuimmalla patukalla mitä meidän pojilta löytyy. Ajattelin ettei noin pieni pentu vielä innostu tuosta lelusta kun ei saa kunnon otettakaan siitä. Kide-neiti kuitenkin näytti että tämä on paras lelu ja hän taistelee siitä viimeiseen asti. Useamman kerran neiti otti määrätietoisesti koko suulla patukasta puruotteen eikä päästänyt irti vaikka peitin siltä silmätkin välillä ja kiusoittelin oikein kunnolla. Melkoinen piraija!