lauantai 19. marraskuuta 2016

Kaikki alkaa alusta

Saalisvietti OSA 2

Saalisvietti-blogitekstien ensimmäiseen osaan pääset TÄSTÄ.



Saalisvietti on jalostuksen keinoin ylläpidetty ominaisuus, joka on perinnöllinen. On hyvin harvinaista, että matalaviettisistä vanhemmista syntyisi voimakkaasti saalisviettisiä pentuja. Tämän takia harrastuskaverin valinnassa ei voi liikaa painottaa taustojen selvittämistä, harkintaa ja malttia kasvattajan ja yhdistelmän valinnassa.

Tottakai on tapauksia, joissa viettiä on niin sanotusti tukahdutettu. Voimakkaan vietin omaavalta koiralta vietin saa sammumaan vain käyttäen voimaa, mutta matalaviettinen koira voi tukahduttaa viettinsä pienelläkin paineella. Jos koiran viettikäyttäytymistä ei ole koskaan vahvistettu, vaan aina kielletty sitä toteuttamasta luontaista ominaisuutta, alkaa saalisvietti hiipua pikkuhiljaa. Siksi on tärkeää tietää koiran (tässä tapauksessa vanhempien) viettitausta pentua valitessaan.



Yhditelmää valitessasi saalisvietin osalta sinun kannattaa asettaa jokin raja-arvo luonnetestin taisteluhalu-osuudelle (mikäli vanhemmat ovat luonnetestattu). Hyvä peruskriteesi tälle on se, että tulos on plussan puolella, sillä jos jomman kumman vanhemman tulos on miinuksella, todennäköisyys jälkeläisten vastaaville puutoksille kasvaa merkittävästi.

Kun olet löytänyt sopivan rodun, kasvattajan ja yhdistelmän, sinulla on edessäsi pennun valinta. Aina pentua ei pääse valitsemaan itse, sillä joillain kasvattajilla on tapana "päättää" seurattuaan pentuetta 7 viikkoa, että mikä pentu soveltuisi mihinkin perheeseen. Kuitenkin harrastuskäyttöön tulevaa pentua ei kannattaisi valita ennen sen täytettyä 6-7 viikkoa, sillä näin nuorella iällä pentujen luonteet kehittyvät huimasti päivä päivältä. Pentueen sisällä on huomattavia luonne-eroja, joita on sitä enemmän mitä uudemmasta ja vähemmän jalostetusta rodusta on kyse.

Pentueen pentuja voidaan testata saalisvietin osalta. Tällainen testi tehdän jokaiselle pennulle erikseen siten, että pentu on yksin ja riittävän levännyt jaksaakseen keskittyä uuteen. Testissä testataan pennun saaliskäyttäytymistä, ei missään nimessä puolustushalua. Testiä tekevällä testaajalla on suuri vastuu tekemästään työstä, sillä testi ei saa traumatisoida edes pentueen herkintä yksilöä.

Testituloksessa ei kannata tuijottaa suppeasti pelkstään saalisviettiä, vaan myös muuta toimintaa. Esimerkiksi vahvasti saalisärsykkeeseen reagoiva pentu saattaa samalla reagoida äänellään, eli toisin sanoen sen "vietti vuotaa". Tällaisessa tapauksessa voi olla parempi vaihtoehto valita pentu, jolla on hieman matalampi vietti, mutta se pystyy keskittymään paremmin äänettömään saalistamiseen ja puree.

Havannoi pentua valitessasi myös sen ahneutta, sillä kiihko ruokaan usein voimistuttaa koiran halua antautua syömistä edeltävään toimintaan. Parasta olisi testata pennun ahneutta sen ollessa erillään sisaruksistaan, sillä silloin se toteuttaa luontaista ahneuttaan, eikä kilpaile ruuasta muiden laumanjäsenten kesken.



Saalisvietin raja-arvot ovat synnynnäisiä ja ne koskevat niin vietin maksimi korkeutta kuin sen kestoa. Maksimaalisen vietin hyödyntämistä on opittu hyvin käyttämään jo muun muassa Pk-puolella ja muissa vaativissa lajeissa. Jotta koira voi ilmentää maksimi viettiään, on sen oltava sekä terve että hyvässä fyysisessä kunnossa, muutoin saalisviettiä ei saada täydellisesti esille.

Saalisturhaumaksi kutsutaan tilaa, jolloin koiraa ei päästetä etenemään saaliin kiinnitarttumiseen saakka. Tilanne jää tällöin kiihkeimmillään päälle. Saalisturhaumasta on lähinnä eniten hyötyä suojeluharrastuksessa, jolloin koiralle harjoitellaan esimerkiksi vahvempaa puruotetta ja voimaa. Muissa lajeissa tällä ei ole niin paljon merkitystä.

Hallinta on kaiken a ja o. Hallinta niin harrastuksissa kuin jo pelkästään arjessa on paras henkivakuutus. Mitä tehdä tehokkaalla autolla jossa on vain turbo, jos sinulla ei ole käytössäsi ohjauspyörää ja jarrua? Hallintaa tulee harjoittaa ennen kun viettiä ja virettä on nostettu maksimi tasolle, koska niin ollessa voi hallinnan opettelu olla jo myöhäistä. Koiran on huomattavasti helpompi oppia hallintaa matalammassa, oppimisen kannalta optimissa tilassa. Myöhemmin tätä virettä voi alkaa hallitusti nostamaan optimaaliseksi lopullisen suorituksen kannalta. Tottelevaisuuden ja hallinnan oppiminen on koiralle helpointa silloin, kun et kytke valmiin suorituksen tunnetilaa osaksi alkuopetusta.

Seuraavassa tekstissä pureudutaan muun muassa palkinnon arvottamiseenlajityypilliseen palkitsemiseen ja leikkimiseen. 

4 kommenttia:

Heta kirjoitti...

Mukavaa lukea mielipidekirjoituksia :)

Minua jäi hieman pohdituttamaan, miten luonnetestissä mitattava taistelutahto liittyy saalisviettiin? Taistelutahtoahan mitataan testin jokaisessa osiossa eli pelkkä leikki ei ole arvosanan perusta. Lisäksi leikissäkin arvioidaan otetta leluun, ei saaliseen reagointia.

Ronja kirjoitti...

Nostin taisteluhalun esille siksi, koska kyllä se mittaa aika paljon koiran viettiä taistella saaliista tai yleisesti niin sanotusti haasteita vastaan. Ja toki testin jokaista osa-aluetta täytyy osata lukea ja ymmärtää mistä testi koostuu.

Oma mielipiteeni luonnetestituloksen katsomista pentua valitessa on kyllä se, ettei testin yksikään osa-alue saa olla miinuksella. Ainakin näin itse kaikesta viisastuneena ajattelen. :)

Ja mitä tuohon puruun tulee niin ote on myös yksi saalisvietin ilmentymä. Ainakin minulle tuomari sanoi ettei kolmosta voi saada jos ote lipeää tai hellittää paineen alla. Kerkkä sanoi tästä vuonna 2011.

Heta kirjoitti...

Ote ei aina määrittele taistelutahdon arvosanaa luonnetestissä. Kokonaisuus ratkaisee :) Tässä esim. vanhimman koirani testi ja sillä ote elää, eikä se edes uskalla leikkiä tuomarin kanssa (taistelutahdosta +3, ks. esim. kelkka):

http://s141.photobucket.com/user/nestnuukas/media/Nepon%20luonnetesti/MOL857.mp4.html

Minulle taistelutahto on enemmän moottori, jolla taistellaan pelkoja vastaan tai saavuttaakseen jotain. Siksi en näe sillä niin vahvaa yhteyttä saalisviettiin luonnetestissä.

Mutta näistä on varmasti monta mielipidettä :) Myös ihan luonnetestituomareiden kesken. Toiset tuntuvat painottavan otetta enemmän kuin toiset ja toisaalta tuntuu, että perustelu arvosanalle on helpompi hakea koiran otteen kautta.

Toki itsekin koen, että kaikki osa-alueet on hyvä olla plussalla (video!), etenkin taistelutahdon. Mutta tässäkin se kokonaisuus ja koska tuomarit ovat ihmisiä, on myös leikitystyylejä ja arviointieroja paljon.

Ronja kirjoitti...

Mielenkiintoinen video! Kiitos!

Tosiaan luonnetesti itsessään paperilta luettuna ei kerro minusta tarpeeksi. Päästää juuri tähän että kuka on testannut ja tuomareissakin paljon eroja. Taisteluhalu näkyy monessa osa-alueessa kokeessa ja se on tärkeä osa harrastuskoiran valintaa. Oikeastaan kun miettii niin mikäpä noista osa-alueista ei olisi?

Luonnetestin videointi on erittäin tärkeää, sillä moni asia tulee ilmi videolta aivan eritavoin kuin mitä paperille on merkitty.