En koe epäonnistuneeni koirankoulutuksessa täysin, joudun vain myöntämään ettei minulla ole työkaluja tälle koiralle. Olen osannut löytää työskentelymotivaation ja minulla on liikkeiden puolesta miltein kisavalmis kakara tokoon ensi kesälle. Sillä on arjessa toimivat pelisäännöt suurimman osan asioista kanssa, mutta kaikkeen ei minun taitoni riitä. Lumipallo on lähtenyt pyörimään.
Aiemmin olen päässyt ilmeisesti liian helpolla. Ei-toivottujen käytösten kitkeminen on ollut helppoa ja uudet paremmat tavat ovat juurtuneet kehujen saattelemina eikä minun ole tarvinnut ohjaajana oppia rohkaisemaan koiraa. Omasta mielestäni osaan kouluttaa koiralle tottista, jälkeä ja kaikkea mitä olen halunnut niiden kanssa harjoitella, mutta jossain on silti menty metsään ja pahasti.
Jälleen uuden koiran kanssa (jonka kanssa kaikki piti mennä paremmin kokemuksen syvällä rintaäänellä) olen siinä pisteessä, että ajattelen tietäväni mitä seuraavalle opettaisin ensimmäisenä. Ei taannoin 15-vuotiaalle tytölle puhuttu mitään rauhoittumisesta, sanottiin vaan et heitä se sesse hihnanpäähän tai konttiin kun ollaan tauolla. Ei se Kamulle ollut ongelma, siellä se tottakai puun ympärillä vinkui ja hääräsi vähän, muttei saanut mitään raivaria ja yrittänyt hirttää itseään naruun.
On erittäin turhauttavaa ja masentavaa huomata epäonnistuneensa vasta ongelmien kautta. Tottahan toki olisi voinut lähteä heti ensimmäisten merkkien ilmaantuessa koirakouluihin ja muihin apua hakemaan, mutta jollain tavalla en uskonut ongelmiin. Nyt uskon ja haluan tähän muutoksen. Muutoksen jonka myötä arki helpottuu ja pääsemme oikeasti tekemään niitä juttuja joissa ollaan hyviä, eikä rypemään vaan tässä ainaisessa valituksessa ja masennuksessa.
Muutaman edellisen remmirähjäämisen ja rappukäytäväepisodin jälkeen päätin, että meidän on saatava joku jatkuvampi ryhmä ja tuki. Muutama yksäri ja itse asioiden kanssa rämpiminen ei nyt auta. Tilanne menee vain ylä- ja älämäkeä vuorotellen. Niinpä päädyin muutaman mutkan kautta jälleen koirakoulu Masseterin sivuille. Hetken sivua silmäillessäni huomasin kurssin, joka oli kuin tehty meille.
Tarkkikurssi on kurssi ongelmakäytöksestä kärsiville koirille ja se järjestetään neljän hengen pienryhmässä. Kurssilla harjoitellaan itsehillintää ja hallintaa toisten koirien läsnäollessa. Siellä paneudutaan ongelmakäytökseen ja pyritään löytämään käytöksen syy ja siihen oikea ratkaisu. Ja nimenomaan korvaava käytösmali ei-toivotun tilalle. Bingo! Tässä on se The juttu, jos tämä onnistuu niin sitten meillä ratkeaa moni asia. Kaksi suurinta ongelmaa on kaikuvien tilojen pelko ja toisten ohitukset. Itsevarmuuden nostaminen on varmasti Rokilla edessä ja toisenlaisen reagointimallin oppiminen. Toivon sydämeni pohjasta, että tämän kurssin avulla pääsemme vihdoin tästä suosta rämpimään kohti kantavamman tukijalan rakennusta.
Kurssi alkaa maaliskuun lopulla ja siihen saakka harjoitusten teemana kotona on rauhoittuminen, luopuminen ja nenätyöt.
Kuulisin mielelläni jos jollain on kokemusta Masseterin kursseista!
0 kommenttia:
Lähetä kommentti