Tuntemalla itsesi, opit tuntemaan myös koirasi

Olen tarkkikurssin oivalluksien ja toimeenpanon myötä alkanut tutkiskella itseäni ja kahta niin erilaista koiraa. Loppujen lopuksi olen päässyt ajatukseen siitä, etteivät koirani ole kovin erilaiset muutoin kuin ympäristön ja koulutuksen osalta. Sama rotu ja sukupuoli yhdistää niitä monella tapaa, vaikkakin luonnepuolen erot ovat suuria.

Olen erittäin onnellinen siitä, että Roki tuli minulle tässä vaiheessa, eikä esimerkiksi kahdeksan vuotta sitten. Tilanne olisi varmasti toinen, sillä kokemukseni koirien kouluttamisesta oli hyvin alkeellisella tasolla vielä silloin. Vaikka matka sujuvaan arkeen ja miellyttävään yhteiseloon Rokin kanssa on ollut välillä kivinen ja täynnä alamäkiä, olen saanut valtavasti voimaa ja jaksamista ympärillä olevilta ihmisiltä. Olen tiennyt koko ajan, että mihin ikinä tämä tie viekään, minulla on vahva tukijoukko. Erään ystäväni sanoin "Onneksi Roki valitsi juuri sinut emännäkseen - henkilön joka jaksaa paneutua ja osaa käsitellä ja kouluttaa eläimiä. Kaikella lienee tarkoituksensa." Tosiaan alan uskomaan että kaikella on tarkoituksensa. Rokin tarkoituksena on ollut avata silmäni koiranohjaajana, laajentaa näkökenttää ja saada minut kokeilemaan asioita aivan uudella tavalla.

Ajatellessani Kamun tarkoitusta minulle, on se täysin kirkkaana mielessäni. Kamu on ollut koira, jonka kanssa arki on ollut helppoa ja sujuvaa. Koulutus on ollut helppoa ja kaikki oppiminen on ollut minun mielenkiintoni ja taitojeni kartuttamista. Koira on ollut niin valtavan hyvä kaikessa, että olen vain päässyt innostumaan kaikista mahdollisista lajeista ja tekemisistä sen kanssa. Tämä koira on ollut avain koiraharrastuksen ihmeelliseen maailmaan. Ilman Kamua ja sen luonnollisia lahjoja harrastustoiminnassa en olisi varmasti päässyt näin laajasti tutustumaan ja kokemaan mitä kaikkea koiran kanssa voisikaan tehdä.

Rokin tarkoitus on ollut toinen. Sen tarkoitus on ollut kasvattaa minua koiran omistajana sekä kouluttajana. Koira joka on ollut ensimmäisitä viikoistaan saakka haastava, ei sellainen "kasvatetaan toisen rinnalla"- tyyppi. Rokin kohdalla koulutus on noussut aivan uuteen arvoonsa, siinä missä Kamu on oppinut itsenäisesti ja omien luontaisten toimintamalliensa kautta, Roki on ollut poikkiteloin ja kokeillut rajojaan. Roki on koira, joka keksii itse tavan toimia, jos kukaan ei sille kerro miten tehdä.

Niin kauan alamäki on jatkunut jatkumistaan, kunnes vihdoin ymmärsin, ettei tämä koira mene mihinkään muotteihin. Ei ole yhtä ja ainoaa tapaa, jolla se koulutetaan. Luulen, että sain yhdessä koirassa useamman haasteet. Haasteet ratkaistavaksi monella erilaisella tavalla. Minulla on käsissäni todella hyvä kapasiteetti, jonka esiintulo on täysin riippuvainen siitä, kuinka hyvät taidot minulla on koiranohjaajana.

Tänä aamuna kävellessäni metsässä koirien kanssa tajusin kaiken. Oli kuin ne olisivat kertoneet tarkoituksensa minulle. Kamu käveli ylvään itsenäisesti kuin vanha Jedi-mestari, joka tiesi olevansa opettaja. Roki kulki siinä sivussa silmät tuikkien silkasta halusta oppia ja olla mukana. Koiran katse oli niin tiiviisti minussa, että se olisi varmasti kaatunut nenälleen jonkun kannon tai kuopan osuessa kohdalle. Siinä vaiheessa tajusin näiden olevan täysin peilikuva minun omalle kehitykselleni. Kamu on oppinut olemaan itsenäisempi ja vähän sellainen orkesterin kapellimestari, kun taas Roki tarvitsee sen kapellimestarin määräämään tahdin. Ja koska minulla on ollut puikko hukassa, olemme kiertäneet kehää.

Kaikella on tarkoituksensa ja tänään voin vain toivoa oppivani koko ajan enemmän. Hyvää huhtikuun alkua lukijat, näistä filosofisista ajatuksista huolimatta!