Viikko sitten alkanut infuluenssaksi epäilty tauti piinaa minua edelleen. Jaksaminen on riittänyt luentojen katseluun sohvalta käsin ja muutamien laskujen pyörittelyyn. Nyt ei ehtisi sairastamaan, mutta tämä pöpö tuntuu olevan aika ärhäkkä tarttumaan, sillä useampi työporukastakin on jo selätetty.
Tänään on marraskuu ja laskelmieni mukaan enää noin puolivuotta ja kaksi viikkoa pääsykokeeseen. Toisaalta aika tuntuu ruhtinaalliselta ja toisaalta aivan liian vähältä. Nyt en kuitenkaan sorru panikoimaan, vaan porskutan suunnitelemallani tahdilla eteenpäin. Blogi tulee (tässäkin tapauksessa) olemaan pienenä henkireikänä minulle tulevan kevään aikana ja minusta on ihana istahtaa hetkeksi vaan kirjoittelemaan.
Huomenna alkaa kauan odotettu valmennuskurssi. Ensimmäisen luennon tarkoitus on tsempata meidät kunnon motivaation puuskaan ja antaa eväitä stressin hallintaan. Itse koetilanteeseen en niinkään luule tarvitsevani mitään stressin poistoa (onhan se jo niin tuttu tilanne!), vaan nimenomaan tämän luku-urakan keskelle. Vertaistuki ja eteenpäinpotkijat ovat minulle tarpeen.
Vertaistuesta puheenollen, haikein mielen ajattelen sitäkin, että täältä blogin kautta minua on tsempattu jo moneen otteeseen. Olen saanut kaksi erityistä tsempparia, jotka jaksavat kuunnella minua (huonoinakin hetkinä) ja itseasiassa odottavat itse jo siellä eläinlääkiksessä. Saman tilanteen kokeneiden sanat jotenkin kolahtaa paremmin. Kiitos teille, tunnistatte kyllä itsenne.
Ennen kuin tämä teksti rönsyilee tämän enempää, niin haluan kertoa vähän meidän aikataulusta valmennuskurssin suhteen. Tänä(kään) vuonna en jotenkin osaa rakentaa itselleni lukusuunnitelmaa, joten päätin turvautua nyt valmennuskurssin aikatauluun. Siellä oli ainakin viime vuonna niin kivasti rytmitettynä kaikki, joten ei voisi mennä pieleen jos luottaisi siihen? Rytmi alkaa kolmesti viikossa pidettävillä luennoilla. Maanantaisin fysiikkaa, tiistaisin bilsaa ja keskiviikkoisin kemiaa. Aluksihan nuo ma-ti luennot menee minulta ohi iltavuorojen takia (luennot voi katsoa onneksi jälkikäteen), mutta sekin onneksi korjaantuu sitten tammikuussa.
Joulukuussa oli vähän rennompaa ja siten tammikuussa alkaakin tykitys ihan täysillä. Olen ennättänyt tällä hetkellä kertaamaan (vääntämään ratakiskoa) kemiasta kaksi ensimmäistä kurssia ja fysiikasta menen hetken kuluttua lämpöoppiin. Vaikka laskeminen on minulle se suurin kompastuskivi ja valtavan epätoivon aiheuttaja, en anna sille nyt valtaa. Kun alkaa oikein tökkimään niin vaihdan ainetta. Lasken hetken vaikkapa kemiaa fysiikan sijaan tai helpotan vaatimustasoani. Jokainen sisäänpäässyt ei suotta toitota laskurutiinia, joten se on nyt jostain kaivettava myös itselleni.
Antoisaa Joulun odotusta kaikille ja nähdään Messarissa lauantaina tai sunnuntaina :)
1 kommenttia:
You can do it! Tsempppppiä!
Lähetä kommentti