Olimme Essin kanssa viestitelleet pitkät tovit tulevien pentujen kotivaihtoehdoista ja kaikesta muusta ensi vuoteen liittyvästä. Sitten Essi ehdotti, että mitäs jos annettaisiin pariskunnan tavata ennen H-hetkeä ja voitaisiin itsekin jutella ihan kasvotusten.
Sehän kävi paremmin kuin hyvin. Olin itsekin nähnyt Almaa lähinnä sen pentu- ja nuoruusiän kynnyksellä näyttelykehissä, joten tyttöäkin olisi mahtava päästä vielä tapaamaan. Essilläkin oli jo useampi vuosi vierähtänyt Kamun viimenäkemästä.
Täällä etelässä hyvät koiranulkoilutus (vapaana) maastot ovat kortilla. Milloin siellä liikkuu peuroja ja citykaneja, tai sitten ihan vaan suosionsa puolesta paljon muitakin koiranulkoiluttajia. Niinpä minulla pälkähti mieleen Kellokoskelle vuosi sitten avattu Touhu&Temmellys, jossa olisi paljon aidattua tilaa pariskunnan temmeltää. Olin kuullut paikasta jo viime keväänä Rokin kanssa tarkkikurssilla käydessäni. Mahtava aktiviteettipuisto esimerkiksi sellaisille koirille, joita ei pysty pitämään muuten irti tai eivät tule toimeen toisten lajitovereiden kanssa.
Kamu juoksuttaa Almaa lelujensa kanssa. Kuva © Essi Perttula
Kamulla on alkanut pikkuhiljaa iskostua päähän hyvin vahvasti mitä valkoisten naisten kanssa tehdään. Jos ei suosiolla niin sitten edes vähän väkisin. Olisi pitänyt alusta saakka olla tiukempana, ettei tämä ollut mikään lemmenloma, vaan nyt oltiin vain tutustumassa. Hetken päästä Kamun jo tajutessa, ettei nainen lämpene "koville otteille", se esitteli voimiaan puiston "huvilaitteissa". Seinään pultattu rengas joustonaruilla oli selvä suosikki, sillä siitä ei meinattu päästä enää eroon. Poika on sen verran periksiantamton, ettei yleensä jätä leikkiä kesken.
Kuvat © Essi Perttula
Kaunis Alma seurasi ihmeissään Kamun voimannäyttöä
Puistossaa aika vierähti siivillä, vaikkei
sää meitä oikein suosinut. Kurassa ja märässä temmellettiin silti
iloisin mielin. Essi leikitti molempia koiria pallolla ja oli mukava
seurata sivusta kuinka Almakin leikki "ällöttävällä miehen hajuisella"
pallolla. Pidin Almasta kovasti, se oli iloinen ja tasapainoinen
valkkarineiti, jolla oli hyvällä tavalla reaktiokykyä. Vaikka tyttö oli
omasta mielestään sylikokoinen pusukone, ei missään vaiheessa tullut
sellainen olo, että ompa tämä nyt todella vilkas. Toki yhden päivän
kokemuksella ei voi sanoa koko koiran luonnetta, mutta minuun Alma teki
ihanan vaikutuksen. 💜
Kamu ja Essi leikkivät
Minulle jäi todella hyvä mieli pariskunnan tapaamisesta. Essi näkee kyllä suuren vaivan pentueen onnistumiseksi, harva ajelee 800km yhden viikonlopun aikana vain moikkaamaan ennestään näkemäänsä urosta. Luulenpa, että Almallekin on helpompaa sitten ensivuonna kun uros on jo kerran tavattu ennen astutusta.
Me ihmiset jäämme nyt vain haaveilemaan ensivuodesta. Kiitos Essi!
2 kommenttia:
Sulla on kyllä ihan älyttömän hellyyttävä blogi. Mielenkiintoista tekstiä ja hyviä kuvia koko blogi täynnä! Jään seuraamaan :)
http://haskisti.blogspot.fi
Kiitos valtavasti! :-)
Lähetä kommentti