keskiviikko 8. elokuuta 2018

Saako koiran turkin ajella kesäksi?


Koiran turkin ajelu puhuttaa lähes joka kesä: mielipiteet jakavat ihmisiä ja tunteet kuumuvat välillä liiaksikin. Mielestäni maalaisjärki on tässä(kin) asiassa se varmin keino välttää ylilyönnit.

Useilla roduilla turkin runsaus on lähinnä ulkonäköseikka, eikä niinkään alkuperäinen käyttötarkoitus. Toki on rotuja, joiden alkuperäinen ulkomuoto on runsasturkkinen, mutta vastaako tämän päivän geenipooli enää alkuperää? Mieleeni tulee ainakin pitkäkarvainen collie, joka ei enää juurikaan muistuta eleganttia "Lassie" tyypin collieta raskaassa turkissaan, vaan ennemminkin näyttelyihin jalostettua "karvamallia". On myös hyvä miettiä käyttääkö koira turkkiaan siihen alunperin vaadittavaan käyttötarkoitukseen, kuten paimentamiseen vaativissa olosuhteissa.

Jokainen voi itse miettiä onko tällaisen paksuturkkisen koiran helpompi olla turkkinsa kanssa vai ilman, kun varjossa elohopea kohoaa yli 30 asteen.

Itse en ole koskaan aiemmin ajanut koiran karvoja kesäksi. Olen pitänyt valkkaria sen verran "kevytkarvaisena" rotuna, etten ole nähnyt tarpeelliseksi heiluttaa leikkuukonetta karvojen suuntaan. Olosuhteet ovat olleet myös koiralle mukavat, joten mitäpä sitä suotta ajamaan.

Muutama viikko sitten aloin oikeasti jo vähän huolestua Kamun vetelästä olemuksesta. Se ei oikeastaan jaksanut juuri muuta kuin nukkua ja läähättää. Iltamyöhään tehdyt juoksulenkit (kastelin sen vieläpä kylmällä vedellä) ei oikein innostanut koiraa, vaikka se oli tottunut menijä metsäpoluilla. Tottakai tiedostin ilman lämpötilan olevan tavallista kesää kuumempi, mutta jotenkin silti epäilin pelkän helteen aiheuttavan koirassa noin voimakasta väsymystä.

Varmuuden vuoksi kuvasin herran selän ja kyynärät töissä, jotta voin ainakin poissulkea kivut. Kuvissa ei ollut mitään huonoa sanottavaa, joten mistään nivelrikosta tai muusta luustoon liittyvästä kivusta ei varmastikaan ollut kyse. Laseroin koiran vielä tutkimusten päätteeksi ja lihasten vetristämiseksi.

Päätös turkin ajeluun oli siis helppo tehdä. Koira oli silminnähden onnellinen kun pääsi karvoistaan, joita irtosi koneella lähes jätesäkillisen verran. Olin yllättynyt kuinka tiheäksi pohjavilla olikaan muuttunut kastaarion jälkeen, joten eipä ihme jos on vähän kuuma ollut. Rokiin verrattuna pohjavilla oli muuttunut jo pehmeäksi ja sitä oli paljon.

Nyt karvojen ajelusta on kulunut noin viikko ja Kamu on ollut todella pirteä. Hilpeyttä on luonut pojan leinoja-look, mutta kyllä se on ollut sen arvoinen. Leikatulla koiralla on riskinsä, että karvan laatu muuttuu turkin ajelun myötä entistä pehmeämmäksi, mutta murehditaan sitä sitten jos näin käy.


Jos harkitset koirasi turkin leikkaamista kesäksi:
  •  Muista käyttää tarpeeksi pitkää terää ettet vahingossakaan leikkaa karvaa liian lyhyeksi.
  • Turkkia on jäätävä sen verran, että se suojaa koiran ihoa auringon seteilyltä.
  • Muista kammata kasvavaa turkkia säännöllisesti, jottei se takkuunnu pahasti kasvuvaiheessaan.
  • Ajelussa on riskinsä, ettei karva kasva samanlaatuisena takaisin.
  • Varsinkin leikatun koiran pohjavilla on yleensä pehmeä ja tiheä, joten karvojen leikkaaminen tai ainakin ohentaminen varmasti helpottaa kuumana kesänä. 
  • Jos et halua ajaa koko turkkia, myös mahanalusen ja rinnan ajaminen helpottaa koirasi oloa.
  • Olon helpottamiseksi on muitakin keinoja kuin karvojen ajeleminen. Viilennysalustat, jäädytetyt pyyhkeet ja koiran kastelu ovat esimerkkejä kesällä hyödyllisestä viilennyksestä.
  • Kun olet ajanut koirasi turkin lyhyemmäksi, kannattaa lemmikki pestä kunnolla ajelun jälkeen. Pienet tikkukarvat saattavat muuten jäädä kutittamaan ikävästi. 
  • Turkkia ei kannata ajaa, jos koiraa on tarkoitus käyttää näyttelyissä.

8 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Itselläni heräsi lähinnä aika monta kysymystä tuon haluttomuuden syistä. Itse ainakin yhdistäisin tuon haluttomuuteen liian fyysiseen lenkkeilyyn lämpötilaan nähden. Turkin ajelu tietysti voi keventää koiran oloa, mutta ei omat, yhden ohuen turkkikerroksen (lyhyessä karvassa) olevat koirani kyllä näillä ilmoilla edes illalla nauttisi juoksusta, vaikka hyväkuntoisia ovatkin. En oikein jaksa uskoa, että tuo kastelu olisi riittävä toimenpide estämään kuumumista juostessa.

Mikä mahtoi tuo lämpötila olla teidän juoksulenkillä? Kahdenkymmenen asteen tienoilla? Entäs kotona ennen ja jälkeen juoksulenkin? Montako päivää oli jo ollut lähemmäs kolmekymmentä?

Voisiko juoksun sijaan mennä vaikka uimaan ja tehdä illan viileydessä ulkona vaikka nenätöitä?

Monet ihmisetkin kärsivät iltaisin vielä päivän helteistä (jotka on jatkunut viikkokaupalla), saati sitten koira. Kyllä koira pärjää maltillisilla kävely lenkeillä helteiden ajan.

Yksi hyvä esimerkki oli facebookissa kiersi jonkin aikaa sitten video ja omistajan kertomus, jossa dopermanni oli juoksennellut metsässä puolisen tuntia vapaana, eikä lämpöä ollut kuin 19 astetta. Tuloksena vakava lämpöhalvaus.

Onneksi tässä taitaa hiljallern pahimmat helteet väistyä ja päästään kaikki koirien kanssa palaamaan hiljalleen normaaliin lenkkeilyyn ja harrastamiseen ��

Ronja kirjoitti...

Lämpötila vaihteli 18-21 asteen välillä myöhään illala kun kävimme juoksemassa. Lenkit toki kevyitä, oma sykealue 120-130 tienoilla ja kesto ei ollut kummoinen. Koiran kunto hyvä.

Kamu on ollut taas kovin tarmokas turkin kevennyttyä, joten kyllä sillä helpotusta on tullut ihan normaaliin olotilaankin. Sisällä huomaa esimerkiksi siinä, ettei vaihtele nukkumapaikkaansakaan enää niin usein.

Helteillä olen kastellut koiria ihan metsälenkillekin (vapaana omaan tahtiin). Mutta tuntuvat lämmöstä huolimatta juoksevan vapaana enemmän kuin kanssani juoksulenkillä, sillä sinkoilevat yhdessä keppien ja muiden kanssa.

Kamu varmasti pärjää vaikka tekemättä mitään, mutta tavallaan juoksulenkit ovat olleet meidän yhtestä tekemistä, koska Roki ei voi niihin vielä osallistua. Mutta varmasti on ihan hyväkin jättää koira kotia jos nämä kelit jatkuu ja tosiaan antaa vähän nenätöitä. Vaikkakin nenätyöskentelyä kannattaa myöskin välttää helteellä (lämmönsäätely heikentyy koiran tehdessä intensiivisesti nenäharjoituksia).

Itse en ole nähnyt dobermannin lämpöhalvausvidota, mutta vaikea uskoa, että perus metsässä juoksentelulla saa 19 asteessa lämpöhalvausta. Tilanne on toki eri jos koiralle esimerkiksi heitellään koko ajan jotain tai se kantaa vaikkapa keppiä suussaan juostessaan.

Anonyymi kirjoitti...

En löydä millään haulla sitä videota. Mutta luulen että pitkään jatkuneet helteet ja korkea sisälämpötila ennen lenkkiä lienee vaikuttaneet asiaan. Itselläni oli saksanpaimenkoiralla lievä lämpöhalvaus (vuosia sitten). Olimme olleet aamulla aikaisin tunnin lenkillä, koira vapaana. Lämpötila alle 20. Silloin oli myös pitkä hellejakso.

Ronja kirjoitti...

Pari vuotta takaperin Kamu sai myöskin lämpöhalvauksen. Siis aivan viileänä syksypäivänä. Syynä tähän oli juokseminen hiekkakuopilla vapaana, pallo suussa! On ollut aina hyvin tavallista, että koira kantelee milloin mitäkin suussaan, mutta tällä kertaa äitini koira oli mukana. En tajunnut, että Kamu oli kantanut palloaan koko ajan suussaan, eikä näin ollen pystynyt normaalisti läähättämään ja tasaamaan ruumiinlämpöään. Onneksi tästä selvittiin kuitenkin tehokkaalla viilennyksellä ja lopulta pelkällä säikähdyksellä.

Nath kirjoitti...

Lisäisin tuohon listaan, että ajelun jälkeen ja turkin alkaessa kasvaa takaisin sitä tulee kammata säännöllisesti. Pohjavilla voi kasvaa eri tahtiin kuin peitinkarva, mikä taas voi vetää turkin takkuun - ja kierre on valmis...

Lähtökohtaisesti en ajele tuplaturkkisia rotuja kesähelteitä varten, ellei tähän ole pätevää syytä koiran terveyden tai fysiikan takia. Mikäli turkki toimii oikein pohjavillan tulisi vaihtua itsekseen, joloin turkki kevenee automaattisesti. MUTTA aina on poikkeustapauksia, sterkkaus/kastrointi, luonnostaan runsas ja vaihtumaton pohjavilla, osa roduistahan on jalostuksellisesti siinä pisteessä, että karva on näyttävää ja runsasta, mutta ei vaan ole käytännöllinen eikä villat vaihdu. Pari ajelupyyntöä tuli tänäkin kesänä vaihdettua pohjavillapesuun, omistaja kun ei aina edes tajua, että turkissa jumissa oleva pohjavilla estää koiran luonnollisen viilentymisen. Irtovillat saatiin pesulla ja föönauksella pois, ja koiran olo keveni heti. Tämä ei toki toimi, jos pohjavilla ei ole irti - joko yritetään tehdä pesu liian aikaisin tai villa ei vaan syystä X vaihdu. Ja joskus pohjavilla on ihan rehellisesti niin takussa peitinkarvan seassa (suomenlapparit, samojedit.... Tätä näkee aivan liian paljon näilä roduilla :( ), että villaa ei kotikonstein edes turkista tahdo saada pois.

Anonyymi kirjoitti...

En olekaan tullut ajatelleeksi tuota lelu suussa juoksemista, mutta järkeen käypältähän se kuulostaa.

Mä olen tehnyt valkkareille keväisin juuri tuon pohjavillan poiston. Takut auki, karstalla ja haralla todella kauan harjausta ja pohjavillan poistoa. Sitten pesu ja turkinkuivaimella kuivaus ja vielä irtokarvojen puhallusta (päällikarvan alta asti) turkinkuivaimella. Turkista tulee todella ilmava, koira "kapenee" silmissä ja selvästi näkee kuinka paljon keveämpi olo niillä on. Lisäksi säännöllistä karstausta.

Ronja kirjoitti...

Kiitos asiantuntijan kommentista! Mulla on selekä ero nähtävillä kastroidun ja ei-kastroidun uroksen välillä. Roki tiputtaa pohjavillaa pois, Kamu ei. Pesusta huolimatta.

Saas nähdä nyt sit ajeluprosessin jälkeen. Ajelin kyllä molemmilta mahanaluset jo heinäkuun alussa ja se ainakin helpotti hieman oloa.

Kamulla käytössä nivelraviteet ja rasvahapot, mutta kannattaisiko lisätä esim sinkki tms vielä kippoon nyt karvankasvun ajaksi? Olen myös käyttänyt suihkutettavaa hoito-ainetta ja kerran iholle tarkoitettua hellävaraista öljyä karvanajon jälkeen.

Ronja kirjoitti...

Sama juttu, normaalisti mun koirat onkin näyttänyt kesäisin tältä: >> https://ronjanieminen.kuvat.fi/kuvat/El%C3%A4imet+/FI+MVA+BH+GENTLE+MIRACLE%60S+CATCH+ME+IF+YOU+CAN/Syyskuun+Roki/DSC_7216.jpg

Pakosti Kamun pehmeän paksu alusvilla johtuu nty kastraatiosta.