Vetoharrastus

Valjakkourheilu on aina ollut lähellä sydäntäni, mutta koska pidän kovasti palvelukoiralajeista, ei minun rotuvalintani ole ollut oikea lajiin täydellisesti soveltuva vetokoira. Kamu vietti ison osan pentuajastaan tuttuni alaskanhuskyjen seassa kasvaen rekikoirien rinnalla välillä isossakin laumassa. Nämä koirat olivat pitkän matkan koiria, joiden joukossa (iäkkäämmät seniorit ja nuoret) Kamukin aikoinaan pääsi opettelemaan vetojuttuja.

Kova hinku oli nuorena tässäkin lajissa kisaurille, joten parit sprinttikisat kävin ajelemassa näillä konkarikoirilla, jokta toki oli treenattu pidemmälle matkalle. Sen kummempaa menestystä ei tässä lajissa tullut, mutta hurjasti kokemusta rikkaampana.

- Nuorten SM kisoissa  pronssia vuonna 2010 7,4km matkalla, aika 35min56s keskinopeus 24,71km/h
- Kahden päivän sprinttikisat 2011 (2x9,1km) sija 7 aika 43 min 39s keskinopeus 25,02km/h 

Missään vaiheessa ei palo tätä lajia kohtaan ole sammunut, mutta ympäristöolosuhteet ovat hieman rajoittaneet menoa. Oma reki tuli hankittua 2013 ja silloin tällöin nämä "vääränrotuiset" karvakaverit pääsivät urille. Etelään muuton jälkeen sulat maat miltein ympäri vuoden ovat rajoittaneet touhua.

Menneenä kesänä pääsin vauhdinhurmaan jälleen canicrossin ansiosta aloittaessani uudelleen kauan kadoksissa olleen juoksuharrastuksen Kamun kanssa. Oma kunto koheni hieman ja lenkit olivat jopa nautinnollisia pienellä masokistisuudella höystettynä.

Kamun ollessa jo seniori-ikäinen koira, katseeni on alkanut kohdistua pikkuhiljaa Rokin puoleen. Se on pienikokoinen uros, jonka ruumiinrakenne on yhtä virtaviivaa. Kevytrakenteinen koira, joka rakastaa juosta ja on kaikenlisäksi ihan äärettömän hyvä kiihtymään nollasta sataan. Miksipä en herättelisi kadoksissa ollutta vetoharrastustani tämän koiran kanssa? Tottiksen hinkkaaminen ja kaikki pilkunviilaus stressaa meitä molmepia enemmän ja vähemmän. Laji jossa saisi päästellä täysiä, voisi olla hyvää vastapainoa. 

Viime viikolla pitkään sulanmaankauteen tuli ratkaisu nimeltä kickbike. Tämän oivan kapistuksen hankin Kainpo Oy:lta, joka valmistaa myös kotimaisia vetoliinoja potkuttelijoiden ja juoksijoiden käyttöön. Liinat ovat kestävää tekoa, niiden pituus on optimaalinen ja jousto-osuus erittäin laadukas.

Tänään kävimme ottamassa testiajot Caisan ja Tuutin kanssa Keravan Keinukallioilla, jossa maastot olivat kyllä kohdallaan. Menoa ja meininkiä ei puuttunut, joten kyllä tämä tuntui ensikosketukselta oikein Rokille ja minulle sopivaksi yhteiseksi harrastukseksi muiden rinnalle. Tarkoituksena on treenata koira alusta saakka ihan tosissaan juoksemaan, joten ravi on "kirosana" näissä treeneissä.

 Tuutti odottaa lähtöä.

Video Rokin loppusuorasta.