perjantai 9. marraskuuta 2018

Toisten koirien ohitustilanteet

Kuva on kuvituskuva luonnetestin hyökkäystilanteesta

Viime kesän arki halintaan videosarjassa lupasin pureutua myös toisten koirien ohittamiseen ja sen haasteisiin. Yleensä koiraohitusten ongelmien taustalla on jokin syy, joka tulisi tunnistaa koiran elekielestä ja käyttäytymisestä. Syyn tunnistaminen on tärkeää ajatellen tulevaa koulutusta.

Ajatellaan vaikkapa koiran pelkäävän toisia ohitettavia koiria ja haukkuvan niille siitä syystä. Tällöin haukkumisen tarkoitus on karkoittaa lähestyvää vierasta koiraa ja näin ohitustilanteissa usein käykin. Vastaantuleva koirakko häviää melkein yhtä nopeasti kuin oli ilmaantunutkin. Niinpä koiran karkoitushaukku saa jokaisen ohituksen jälkeen vahvistusta.

Kun tunnistamme koiran ongelmaksi esimerkkinä yllä mainitus pelon, osaamme lähteä toimimaan koulutustilanteissa oikein. Vastaehdollistamisella opetamme koiralle uudenlaista suhtautumista ja käytösmallia sen nähdessä vieraan koiran. Pelokas eläin saa tämän koulutusmetodin avulla tarvittua itsevarmuutta ja palkkioksi välimatkaa kohdattavaan koiraan (jota se haukunnallaan yleensä muutenkin haluaisi).

Lähden pureutumaan vastaehdollistamiseen pienien videoiden avulla. Varmistathan, että ymmärrät mitä vastaehdollistaminen tarkoittaa (tässä lisää). Videoiden häiriökoirana on käytetty lelua, joka saattaa olla täysin riittävä ärsyke voimakkaasti toisiin reagoivalle koiralle. Mikäli haluat aloittaa harjoittelun oikealla häiriökoiralla, muista valita koiraksi hyvin neutraali ja provosoimaton yksilö.


"Aluksi koira saa naksautuksen ja palkan katsoessaan ärsykettä. Tässä on hyvä pitää ärsykkeeseen sen verran suuri etäisyys, että koirasi pystyy katsomaan sitä haukkumatta. Tarvittaessa liiku poispäin kohteesta jos koirasi ei käänny naksautuksen jälkeen ottamaan sinulta palkkiota. Toisia pelkäävän koiran kanssa on hyvä myös naksautuksen jälkeen antaa koiralle palkkiona etäisyyttä ärsykkeeseen."



"Kun olet pystynyt harjoittelemaan edellisen videon tyyliin jo eri etäisyyksiltä hyvällä menestyksellä, voit siirtyä seuaavaan harjoitukseen. Tässä videossa odotan koiralta katsekontaktia sen huomatessa toisen koiran. Tässä on tavoitteena, että koira vain katsoo ärsykettä oikein noteeraamatta sitä sen kummemmin ja käännähtää sitten ohjaajan puoleen. Tällainen suhtautuminen ärsykkeisiin olisi ihanteellista arjessa ja siihen tulisi pyrkiä. Mikäli koira jää tuijottamaan kohdetta, voit odottaa hetken. Jos tuijottaminen jatkuu rauhallisen eleettömänä voit naksauttaa ja palkata koiraa (kohteen rauhallinen katsominen on aivan sallittua).

Jännittyneesti kohteen tuijottaminen ei ole hyväksyttävää ja silloin sinun kannattaa siirtyä harjoituksessa muutama askel taaksepäin."


"Kolmannen vaiheen voit aloittaa kun kaksi ensimmäistä sujuu hyvin ja häiriökoira voi jo liikkua hieman. Jos käytät videoiden tapaan aluksi lelukoiraa, voit siirtyä tähän harjoitukseen edellisten sujuessa hyvin.

Tässä on tavoitteena, että koirasi pystyy kävelemään kauniisti rinnallasi ja vilkaistuaan ärsykettä se kykenee taas keskittymään kävelemiseen/kontaktiin. Tässäkään tapauksessa ei haittaa, jos koira katsoo ärsykettä aluksi pidempään, kunhan katsominen on rauhallista, eikä saa aikaan koirassa voimakkaita tunteita.  Jos tämä ei onnistu, palaa harjoituksissa taaksepäin."

Toivottavasti näistä pätkistä oli apua vastaehdollistamisen aloittamiseen.
Ärsykkeen ei harjoituksissa tarvitse olla välttämättä koira, vaan mikä tahansa "voimakkaista tunteita" herättävä asia.

sunnuntai 21. lokakuuta 2018

Hyväksytyt luonnetestit ja tuore FI MVA


Eipä olisi parempaa testitulosta viikonlopulle voinut toivoa: Kaikki Kamun pennut saivat hyväksytyn tuloksen luonnetestistä ja ihan jokainen oli myös laukausvarma. Oli ilo seurata mitä hienommin meneviä testejä toinen toisensa perään, sillä jokainen koira oli ihan omannäköisensä testissä. Kaikki suorittivat osa-alueet häntäheiluen sen pahemmin paineistumatta. Kaiken kukkuraksi kaikille ihmiset testissä olivat parasta ja niitä saattoi vaikka vähän pussaillakin aina tietyin väliajoin.

Testin päätteeksi "sininen poika" Niro on nyt Suomen muotovalio, Onnea Heini ja Oili. Kiitos jälleen kaikesta.

Devoted One's Breeze Of Snow "Niro": 155p Laukausvarma, Hyväksytty, FI MVA
Devoted One's Brilliant Ice "Ice": 155p Laukausvarma, Hyväksytty
Devoted One's Bunch Of Love "Kide": 168p Laukausvarma, Hyväksytty
Devoted One's Because Of You "Luna": 157p Laukausvarma, Hyväksytty
Devoted One's Bedtime Story "Pyry": 124p Laukausvarma, Hyväksytty
Devoted One's Born to Run "Branco": 157p Laukausvarma, Hyväksytty








lauantai 13. lokakuuta 2018

Katse eteen ja suupielet ylöspäin


Olin jo melkein varma, että paras päätös on olla kertomatta hakusuunnitelmistani enää kuin lähimmille ihmisille. Olla vain hiljaa ja ajatella, että mitä vähemmän ihmisiä tietää koko jutusta, sitä vähemmälle määrälle tarvitsee kertoa kesän tuloksesta. Ehkä useampi takana oleva pettymys sai sisäisen pessimistisyyteni nousemaan jälleen pintaan.

Jossain syvällä minussa uskon vielä motivaation voimaan ja siihen tunteeseen, että saamme sen mitä niin kovasti haluamme. Muut ihmiset jotka tietävät hakuprosessistani, eivät varmasti ole iloisia siitä, etten pääsisi, vaan lähinnä asian uudelleen kertominen useammille on minulle vaikeaa. Uskon kuitenkin saavani myös voimaa ja tukea uskaltamalla kertoa oikeasti siitä, millaista tämä luku-urakka on. Jokainen sisäänpäässyt on ollut tässä tilanteessa joskus.

Tämä talvi ja kevät ovat minulle viimeinen yritys, jonka olen päättänyt olevan parhaani. Aion laittaa itseni likoon asian puolesta täysin ja päätin valita itselleni tukiverkostoksi Mafyn etävalmennuksen. Olen koonnut yhteen asiat, joiden takia en vielä ole unelmieni opiskelupaikassa ja tullut siihen tulokseen, että Mafyn tarjoama henkiökohtainen opinto-ohjaaja saa minuun toivottavasti lisää päättäväisyyttä ja rutiinia. Laskeminen ja oikeaoppinen kertaaminen ovat kulmakiviä laskurutiinin ja hyvän koesuorituksen takaamiseksi, joten tällä kertaa aion panostaa niihin.

Tulevana keväänä pääsen myös oikeasti harjoittelemaan kahdeksan kertaa harjoituskoetta ennen oikeaa koitosta. Toivon huolimattomuuteni karsiutuvan ja koetaktiikan parantuvan näillä harjoitteluilla. Uskon myös Mafyn käytäntöön keskittyvän opiskelun olevan minulle nyt se paras mahdollinen vaihtoehto.

Nyt annan vain motivaation ja lujan tahdon viedä eteenpäin, enkä unohda teitä blogin lukijoita. Olette minulle voimavara. 😘





sunnuntai 7. lokakuuta 2018

Nettivalmennus starttaa


Aion tässä syksyn mittaan ja talven ajan pitää hieman some vapaata aikaa. Keskittyä paremmin treenaamaan koiria ja muutenkin antaa aikaa itselle. Niinpä blogin puolella nähdään lähinnä treenikuulumisia ja seuraava juttu käsitteleekin lokakuun luonnetestejä, joihin suuntaan turistina kuvaamaan Kamun koko pentuetta. Rokin ja minun tarinani kannattaa myös lukaista tulevasta Canis-lehdestä, jossa on paljon hallintaan liittyviä artikkeleita.

Loka- marraskuun ajan olemme Rokin kanssa nettivalmennuksessa, jota pitää jo entuudestaan tuttu Sasupan koirakoulun Satu Alasalmi. Aiheena meillä on tottis ja arkihallinta. Saamme joka viikko erilaisen tehtävän, jonka sitten viikolla videoimme kouluttajalle. Maanantaisin ja torstaisin tulee sitten henkilökotaista palautetta ja vinkkejä tulevaan. Odotan kurssiamme innolla ja tulen julkaisemaan koottuja vinkkejä ja kehitystarinaa myös blogin puolella, joten olkaahan kuulolla. 




sunnuntai 30. syyskuuta 2018

Syksyn etenemistä



Syksy on saapunut ja luonnon kauniit värit myös sen myötä. Innostukseni jäljestykseen nousee aina näin syksyn tullen ja nytkin olen jo kolmesti tehnyt verijälkeä poikien kanssa. Hauska nähdä miten erilaisia nämä koirat ovat tässäkin asiassa. Siinä missä Kamu porskuttaa tasaisen varmasti vailla minkäänlaisia apuja, Roki on hyvin ohjaaja pehmeä ja sellainen huolimattoman vilkas.

Roki on tosiaan tehnyt verijälkeä vasta tänän syksynä ensimmäisiä kertoja. Aluksi tein noin 800m jäljen, jossa desi verta laimennettuna puoleen litraan vettä. Ilman mitään sen kummempia makauksia tai muuta suoritettiin tämä jälki oikein kunniakkaasti läpi. Samoiten seuraava aika samantyyppinen, ehkä hieman pidempi.

Perjantaina kuitenkin innostuin tekemään reilusti pidemmän, miltein kahden kilometrin jäljen. Roki on ajanut pitkiä jälkiä ennenkin, joten oletin sen selviytyvän tästä ihan kunnialla. Reitti oli välillä metsäinen ja välillä sellaista niityn tyyppistä. Tuuli oli sopivan pehmeä ja tällä kertaa jälki vanheni reilun puolituntia.

Roki oli aika energisellä tuulella ja metsässä liikkui muitakin koiranulkoiluttajia. Jäljelle se lähti pienen alku rauhoittumisen jälkeen hyvin. Hetken päästä aloin miettiä, seurasiko Roki hetki sitten näkemäni koiran jälkeä vai oliko se oikeasti tekemälläni jäljellä. Jälkikäteen ajateltuna se ehkä teki vähän kumpaakin, sillä se pysähtyi merkkaamaan pari kertaa.

Noin jäljen puolessavälin ohitettuamme pientä puutarha-aluetta Roki sai kauhean raivohaukku episodin eräälle naiselle, joka tavalliseen tapaan kuokki kukkapenkkiä. Sain taas hävetä koiran kohtausta ja otin sen napakasti sivulle ja käskin lopettaa. Käytös alkoi ja loppui ihan yhtä nopeasti ja koira lähti taas työskentelemään hyvin. Itseäni tilanne jäi kalvamaan ja oikeasti olin hieman hermostunut. 


Loppumatkasta Roki hukkasi jäljen kaksi kertaa. Se meni kovin levottomaksi ja olin jo oppinut tunnistamaan sen huolestuneen mielentilan kun jälki hukkui. Koira alkaa hieman hutiloiden tarkastelemaan eri ilmansuuntia löytääkseen jälleen oikean hajun ja siinä kohtaa minun kannattaa olla vain rauhallisen kärsivällinen. Etsijäkoira hommien takia Roki on saanut käyttää myös ilmavainuaan (joka on sille kovin luontaista) ja se tekee hallaa hieman tällaiselle "maavainu lajille". Ainakin Kamuun verrattuna Roki hutiloi aina sillon kun se yrittää alkaa oikomaan ilmavainun avulla.

Loppujen lopuksi päästiin jäljen loppuun ihan hyvin, mutta kyllä mulle jäi vähän tahmea kuva koko jäljestä. Täytyneen tehdä helpompi tulevalla viikolla ja katsoa mihin suuntaan etenemme. Minulla on haaveissa viimeistään ensi keväänä aloittaa ihan puhdas metsäjälki pk-kokeita silmällä pitäen ja siksi Rokin täytyy nyt oppia menemään huolellisemmin nenä maassa.

⭐⭐⭐

Syksyn mittaan olen käynyt valokuvaamassa hieman muidenkin koiria kuin vain omiani. Todella piristävää kun on vähän erilaista perspektiiviä ja minulla uudistui tässä alkusyksyllä kameran runkokoin. Aiempi D3s:ni hajosi ja nyt tilalla on uusi Nikon D750. Hieman opetteluahan se vaatii mutta olen erittäin tyytyväinen tähän kevyempään runkoon, joka piirtää äärimmäisen tarkkaan. Tekstin lopussa muutama kuva teillekin näytille, asianomaisten luvalla tietenkin.