maanantai 19. marraskuuta 2012

Jyväskylä kuulumisia

Nyt on taas Jyväskylän näyttely ohi ja katse kohti Voittajaa. Harmiksemme GM-teamista vain kolme koiraa oli paikalla, joten kasvattajaryhmä nyt jäi kolmesta ERIstä huolimatta. :/ Kamu esiintyi "hieman" riehakkaasti. Pojun "murkkuikä" näkyi ja vauhti oli sitä luokkaa, että meinasi mamma olla mahallaan kehässä... Seisominen on kamun pravuri ja se onnistui tälläkin kertaa, mutta juoksuun on saatava jarrut. Arvostelu oli oikein hyvä, muun muassa liikkeistä ja esittämisestä tuomari tykkäsi, vaikka mielestäni koiran liikkeitä oli miltein mahdoton arvostella hirmuisen vauhdin vuoksi. Noh tänään ollaan menossa näyttelytreeniin vähän koulimaan herra Kamua! Tulos Jyväskylästä siis VAL ERI/2 ja SA. :-)

Kamun velipojat vetivät hienosti, Turbon valiokahvit olivat taas NIIIN lähellä, tuloksella AVO ERI SA PU3 VaraSERT! <3 Onnea paljon Marjo ja Jarkko. Mutta Diesel vei koko potin sunnuntauina ollen AVO ERI PU ROP ja vieläpä RYP2!!! Onnen haukut täältä velipojalta ;)

Kehvelin kuulumisia enemmän ensikerralla. Tosiaan näyttelytreeniin molemmat vuhvet tänään ja eikun uusia tuulia kohden. Alla seisotus kuva vajaa 4kk.

torstai 8. marraskuuta 2012

Hieman lunta ja suoranaista perseilyä

Viikot vierii ja Kehveli on kasvanut ja venynyt joka suuntaan. Kuvasato on jäänyt onnettoman pieneksi, sillä kun koulusta tulen siinä neljän aikaan, niin on jo miltein pilkkopimeää. Kakara on mun silmään ihan honkkelikonkkeli, nenä ja jalat venyy sellaista tahtia että huhu! :D Ja mikä riiviö siitä onkaan tullut! Joka päivä se silppuaa ja tuhoaa jotain kun on yksin ollut. Lista ei ole onneksi kovin arvokas vielä, sillä muutamat johdot on mennyt poikki, kaulahuivit silppuna ja jotain autoharjan tapaista. Suurin osan pennun tuhonkohteesta on ollut vain paperia. Onneksi. Motivointipallo on sille aivan liian helppo nakki ja se tyhjenee alta minuutissa. Leivän kannikat ja paperirullat ovat olleet mieluista pureskeltavaa, mutta ne eivät tahdo riittää koko yksinolo ajaksi... Kaikki vinkit otetaan vastaan, jos jollain on ideoita mitä pientä tekemistä herralle voisi päivällä jättää?

Lunta on tännekkin päin Suomea jo vähän viskellyt, vaikka uhkaavalta näyttääkin, etteivät ne ole pysyviä. Koirat ovat ainakin olleet ratketa onnesta peuhatessaan pitkin lumisia peltoja. Varsinkin Juniori, joka ei malttanut tehdä edes aamupissiä kun ensilumi satoi.(:D)Pimeällä pellolla Kefe erottuu hyvin hangesta, mutta Kamu onkin sitten hieman ongelmallisempi bongata. Keksin tuossa eilen ottaa punaisen huomioliivin ja pantaan laitettavan vilkkuvalon pojalle ja johan alkoi näkymään. Valoa illan peltojuoksuun tuo onneksi jäähallilta kajastavat valot, joten uskoisin peltolenkkien onnistuvan niin kauan kuin lunta on tarpeeksi vähän.

Kävimme koirien kanssa pari viikkoa sitten viestitreeneissä ekaa kertaa, sillä hakutreenit jäivät siltä viikolta välistä. Olin erittäin yllättynyt, miten hienosti molemmat koirat toimivat. Olin melkein varma, että Kamu olisi kunnon höyrypää treeneissä, sillä pojalla on ollut vähän murkkuikä/kukkoilukausi minua kohtaan meneillään. Mutta hämmästyksekseni valkoinen salama teki hommia kuin vanha tekijä! Viesti kulki hienosti ja millä vauhdilla. Nopeaoppinen kaveri, täytyy myöntää. Oppimisesta puheenollen, Kamun "kukkoilun" myötä on alkanut miehisetpiirteet tulvia esille. "Mies" on pari kertaa päästänyt kurkustaan oikein mehevän haukun, mikä on erittäin epätavallista Kamulle! Niinpä päätin, että mitäpä sitä rullalla ilmaisemaan kerta haukkuakkin osaa. Niinpä aloin vähän pohjustaa ilmaisunvaihto ideaa ja päätin kokeilla joskohan hurtta oppisi käskylläkin haukkumaan. Kauhean työn tuloksena kitusista alkoi päästä kiljuntaa alkuun ja koko koira oli vähän ihmeissään, että mitä se mamma touhuaa kun riekkuu pallon kanssa ja hänen pitäis muka suunsa avata??? Mutta ilmeisesti työ on tuottanut tulosta, sillä nyt parhaillaan on jo neljä haukkua irronnut!
Kefe yllätti viestissä myös. Pikkumusta oli hieno ja reipas belgin alku ja uskalsi hienosti mennä syömään lihapullaa viestinvastaanottajalta ja kipittää sitten taas mamman luo. Oikein ylpeä olen näistä karvakorvista!

Nyt sunnuntaina onkin luvasssa taas hyvässä seurassa kehäkettuilua. Kamua tuskin vähempää kiinnostaa joku Jyväskylä KV, mutta mennään nyt kun on niin monet tutut paikalla. Sitten ei olekkaan kuin pieni pyrähdys Voittajaan <3

Loppuun vielä pieni kevennys erään foorumin kuvauskilpailusta, jonka aiheena oli Vapaus. Osallistuin kyseisellä kuvalla kilpailuun ja ykkössija tuli. Alla vielä pieni arvostelu kuvalle:-)


Kuva on upea. Värimaailma ja koiran katse on todella vangitsevat. Tulee melkein mieleen jokin luonnonvarainen eläin, joka pinkaisee kauas pois jos sitä lähestytään yhtään enempää. Tää on toinen kuva johon se vapaus on saatu erittäin onnistuneella tavalla.

maanantai 15. lokakuuta 2012

Överihäiriöitä ja vastoinkäymisiä

Lauantaina lähdettiin ajelemaan kohti Joensuuta Kamun ja Kefen kanssa. Siellä meitä odotti Kamun sisko Chaka ja puolisisko Stara valmiina treenilöihin. Hannan kanssa rakenneltiin kisanomaiset treenit kehänauhoineen ja toimittiin juuri niinkuin kisoissa. Tanja tuli myös kaveriksi treenaamaan dobermannin ja 13 viikkoisen sakupennun kanssa. Oli mahtavaa nähdä, kuinka Kamu alkoi heti käyttäytyä kuin kisoissa, kun oltiin kehänauhojen sisällä. Pääpyöri kuin väkkärä ja Hannan kanssa mietittiin, että on suorastaan ihme miten hyviä tuloksia ollaan saatu näillä meidän häiriöherkillä koirilla aikaan. Niin laitoimme tuumasta toimeen...

Hanna oli Chakan kanssa saanut hyviä vinkkejä tokokouluttajalta ja laitoimme ne myös Kamun kanssa heti toimeksi. Tarkoituksena oli opettaa koiralle joku pieni kieltosana joka sanottiin aina kun koira ei ollut kontaktissa ja silloin namipalkaa kun oli. Sitten pari avustajaa tekemään ihan överihäiriöt ympärillä. Jos koira katseli muualle, niin tuuppasin sitä ja kielsin, kun kontakti taas palasi ja pysyi niin nakkia huuleen. Kamu alkoi jo toimia paremmin. Tanja ja Hanna hilluivat meidän ympärillä, yskivät, hyppivät, heittivät keppejä (Ihme, että Kamu kesti tämän!!) ja tekivät kaikkea mikä vaan voisi koiraa häiritä. Huomasi kyllä miten vei tällainen harjoitus Kamulta voimia, kun nyt joutui keskittymään minuun 100% eikä saanut haahuilla omiaan, mitä se yleensä paljon on harrastanut.

Miltein kuusi tuntia siellä kentällä vierähti erillaisten harjoitusten parissa. Kefe oli myös välillä "pentukoulussa", kun treenattiin kukin omia juttujamme häiriön alla. Hyvin pikkumies jaksoi keskittyä ja oli oikein reipas. :) Kyllä se siitä hyvin kehittyy.
Nyt syyslomalla luulin, että voidaan rällätä koirien kanssa pitkin maita ja mantuja... Mutta veilä mitä, minun polvi on reistaillut viikon ajan sen verran pahasti, ettei kovin pitkää matkaa ilman kipuja voi edes kävellä. Koirat on nyt rällänneet irti enemmän kuin käyneet pidemmillä hihnalenkeillä. Saas nähdä miten tämä koipi kuntoutuu kun ei ole mitään edes varsinaisesti sattunut! :o Noh, näillä eväillä nyt mennään. Illalla suunnataan kodalle makkaranpaistoon vuhvejen kanssa niin saavat taas hölkkäillä vähän muualla kuin tutuissa maisemissa.



tiistai 9. lokakuuta 2012

Sosiaalista sosialistamista

Pieni Kefe on nyt asustanut melkein kolme viikkoa meidän kanssa ja pennusta on tullut erittäin kivan oloinen pieni belginalku. Nämä ensimmäiset viikot ollaankin ahkerasti tavattu muita koiria, ihmisiä ja eläimiä. Pikkukaveri on reipastunut silmissä, joka on tosi tosi tosi hieno asia!

Pari viikkoa sitten käytiin ekan kerran tallilla, jossa pestiin Kefe kanssa yhdessä heppa seuraavan päivän kisoja varten. Poika oli ensin ihan ihmeissään, että mitä ihmeitä nuo isot nelijalkaiset otukset ovat? Ensin piti vähän öristä mamman jalkojen juurella, kunnes asia oli sillä kuitattu ja poika veteli jo sikeitä minun pestessä hevosta.
Seuraavana aamula herättiin jo aikaisin ja lähdettiin katsomaan seurakisoja, joissa oma heppa pärjäsikin hienosti sijoittuen hopealle HeC luokassa. Ei hassummin ensimmäisiksi kisoiksi 4-wee pollelta;) Mutta Kefe matkusti hienosti autossa kisapaikalle ja oli oikein reipas koiranpentu koko päivän. Hevosetkaan ei enää vierastuttaneet juuri ollenkaan ja autossa pikku K otti sikeitä aina kun sinne hänet laitoin. Tuosta autosta on tullut Kefen mielestä hirmuisen ihana paikka, siellä se nukkuu ja on rauhassa aina kun vain autossa on ja hakeutuu joskus itsekkin autolle kuin väsymys alkaa painaa.

Viime viikolla kävimme ensimmäisissä hakutreeneissä. Kamu söhläsi maalimiesten kanssa ihan urakalla! Ilmaisun aikana löysi toisen maalimiehen ja merkkaili puihin ja oli niin töttöröö kuin voi vain olla. Kyllä olis tehny mieli hakata päätä puuhun ja laittaa koira takasin autoon, vaan tehtiin vielä helppo piilo loppuun, ettei koiralle jäänyt sellaista fiilistä, että hän saa törttöillä niinkuin huvittaa!
Kefe oli reipas myös, tehtiin pennulle ihmisrinki. Eli noin viisi ihmistä maahan kyykkyyn ja pennulle nakkia huiviin joka puolelta. Hyvin alkoi Kefe ymmärtää, että ai nää on kivoja kavereita kun tulee herkkuja.

Torstaina 4.10.2012 lähdimme pikkumustan kanssa eläintenpäivän kunniaksi koirakulkueeseen, tällä kertaa aivan kahden. Ajattelin, että pennun on hyvä saada kontaktia ihmisiin ja koiriin välillä vain minun kanssani, joten Kamu jäi kotiin huilimaan. :) Voi että miten olin ylpeä pojasta, joka jaksoi isojen koirien kanssa reippaasti koko kulkueessa ja oli niin rohkea ja hieno.<3

Vielä viimeisenä, muttei suinkaan vähäisimpänä mainittakoon Kennelkerhon sunnuntain talkoot, jotka toimivat erinomaisena sosialistamis tilanteena Kefelle. Paikalle saapui kymmenkunta ihmistä kasaamaan talvivarastoa agiesteille ja muille tavaroille ja Kefen lisäksi kaksi miltein saman ikäistä pentua! Kefe leikki alkuun 8 viikkoisen bortsun kanssa rauhallisesti ja hillitysti, kunnes sai seuraa viikon vanhemmasta saku nartusta. Ninjalla ja Kefellä oli hirmuiset leikit ja temmellykset kolmen tunnin ajan, eikä unta illalla tarvinnut houkutella pikkumiehen. Kerrassaan hienosti meni junioreiden leikit, eikun vain uudelleen joku päivä!

Tässä oli taas laiskan ihmisen blogi postaus. Kaikki tapahtunut samalla kertaa yhteen postaukseen! ARGH! :D Mutta Ensi viikolla on syysloma ja koirien kanssa ehtii taas touhuta. K-team on lähdössä Joensuuhun lauantaina vetämään hirrrrmuiset toko treenit Chakan ja Staran luo. Toivottavasti mukaan tulee paljon ihQuja valkoisia!

maanantai 24. syyskuuta 2012

Ei yhtä ilman toista

Monet varmaan ovatkin jo facebookista ja muista internetin ihmeellisistä lähteistä huomanneet, että menin ja sorruin toiseen koiraan! Meille tuli siis kasvamaan sijoitus uros Kefe (Grimoire Kefeus), joka on kohta kymmen viikkoinen belgin alku. Olin aikeissa ottaa Kamun pentueesta toisen valkkarin, sitten joskus, mutta tätä toivomaani pentuetta ei valitettavasti tullut, joten asia jäi kauemmas tulevaisuuteen. Aloin selailemaan taas gronttu kasvattajia vähän sillä silmällä, mutta kuitenkin ajattelin, ettei minulla olisi varaa pistää 1200e koiranpentuun juuri nyt...
Asiat menivät niinkuin menivät ja silmiini osui ilmoitus sijoitusuroksesta, joka etsi kotia. Muutaman tunnin puheluiden jälkeen alkoi ajatus herätä taas henkiin, että uskaltaisinko kokeilla tätä ihanaista tulisielu rotua, jota jo kolme vuotta sitten mietin? Niin siinä vain kävi, että Kefe muutti viime torstaina valkoisen isoveljen luo. :D

Yhteinen taival on alkanut erittäin hyvin. Kamu on ihan rakastunut "pikkuveljeen" ja hoitaa sitä kuin omaa pentuaan. Välillä vähän komentaa pikku riiviötä, mutta muuten yhteiselo sujuu hienosti. Meillä valmistuu takapihalle hieno aita, joten saavat koiruudet vähän enemmän raitista ilmaa. Pentu kulkee tosi hienosti hihnassa ja kirmailee Kamun perässä pelloilla ja metsässä päivittäin. Olen huomannut hyvin paljon eroja Kamun pentuaikaan ja suurin niistä on äänen käyttö. Kefe ei räksytä haukkua, vaan murisee aika lailla! Vetoleikeissä örinää kuuluu vaikka kuinka! Ote pitää hyvin pehmeissä leluissa ja on uskomatonta kuinka hyvin tuon ikäinen pentu taistelee.


Ollaan viikonlopun aikana käyty ratsastuskisoissa ja tallilla katselemassa isoja nelijalkaisia kavereita ja Kefe on ottanut ne tosi hyvin. Ensin vähän piti mamman sylistä murista, mutta kohta jo katseni ihmeissään kun mamma pesi isoa mustaa heppaa. Pesuhetki päättyi siihen, että pikkumusta nukahti viltin alle ja oli tyytyväinen elämäänsä.
Tänä iltana olisi tarkoitus lähteä näyttämään pienelle vähän hakumetsiä ja muista koiria. Viikonloppuna käytin Kefeä kotosalla, jossa leikit sujui hirmuisen hyvin kiinanharjakoiran kanssa. Oman kokoinen seura tuntui maistuvan!