Aina ei onnistu

Istu kuule lehtines ihan ite täällä myrskyssä.

Olen tässä viime päivinä taas pohdiskellut miten haastavaa koiran kouluttaminen välillä onkaan. Ne eivät ole koneita, jotka toimivat samalla kaavalla nappia painettaessa. Välillä on päiviä jolloin voi olla ylpeä ja sitten tulee se hetki, kun tuntuu ettet ole koskaan opettanut koko otukselle mitään. 

Keskiviikkona olimme Rokin kanssa Nosen jatkokurssin viimeisellä harjoituskerralla. Treenin teemana oli tehdä laatikkoetsintä kokeenomaisesti ShowHaun hallissa. Kouluttaja oli piilottanut hajun yhteen kymmenestä laatikosta ja koiran oli määrättyä etsiä haju. Puin Rokille jo autolla valjaat ja käytin vihjesanaa kulkiessamme kohti sisäänkäyntiä. Koira oli innoissaan ja huomasin miten se haisteli ilmaa. Viimeksi harjoitukset olivat menneet yli odotusten vaativassa häiriössä, joten taisin olla liian optimistinen tämän kerran suhteen. Heti sisälle astuessamme koiran keskittyminen loppui siihen. Rokin mielessä pyöri vain ihmiset, koirat ja häiritsevät hajut. Se ei pystynyt ottamaan vastaan ollenkaan käskyjä vaan pälyili ja haukkui kaikkea turhaa. Päätin madaltaa vaatimustasoa ja odotin vain kontaktia. Sitä ei kuitenkaan tullut vaan koira läähätti hermostuneesti ja kyttäili. Kouluttajan kanssa päätettiin tehdä vastaehdollistamista ja naksuttelin koiralle kun se ei haukkunut häiriöille vaan katsoi niitä nätisti. 

Hetken päästä Roki pystyi jo keskittymään muutamia sekuntteja kerrallaan. Yritimme saada koiran parempaan mielentilaan, jotta työskentely hajuetsinnän parissa onnistuisi. Nuori koira oli jo tuhlannut energiansa suurimmaksi osaksi kaikkeen ylimääräiseen ja nenänkäyttö oli nyt vaikeaa. Ensimmäisestä kierroksesta ei tullut mitään, joten vein koiran pienen kävelyn jälkeen autoon. Laskin itse kymmeneen ja mietin mitä hittoa teen tuon kanssa.

Kuva viime viikonlopun näyttelystä Rokin kanssa

Seuraava kierros alkoi, mutta koira oli edelleen hallitsematon. Tällä kertaa sain siihen kuitenkin jonkinlaisen yhteyden ja pääsimme yrittämään uudelleen. Taas meni sähläämisen puolelle ja päätettiin antaa helpotusta alkuhajun verran. Roki siis nuuhki eukalyptuspurkkia ja sai palkan, jonka jälkeen se päästettiin laatikoille etsimään. Vihdoin koira onnistui ja merkkasi oikean laatikon. Päätettiin lopettaa yhteen ja ainoaan onnistumiseen tällä kertaa.

Fiilis treenin jälkeen oli hieman surkea. Tiedän koiran olevan nuori ja todella energinen mutta silti minua harmitti. Harmitti niin vietävästi se kaikki haukkuminen ja se mielentila missä koira oli koko harjoituksen ajan. Sama jatkui vielä iltalenkillä, kaikki oli Rokin mielestä taas jännää. Naapuri rappukäytävässä ja roskia koiran kanssa vievä ihminen. Päätin olla välittämättä ja nukkua yön yli. Seuraava treenikerta olisi varmasti parempi ja "To DO"- lista taas pidempi tämän päivän jälkeen. 

***

Julkaisin blogissa pari viikkoa sitten kuvan pienestä koiranpennusta. Tämä kyseinen pentu on J:n vanhempien koiranpentu, joka syntyi meillä. Tarina on pitkä, mutta tämä pieni söpöläinen on vähän vahinko ja tietämättä tapahtunut pikku yllätys. Perheen monirotuinen (kääpiöpinseri x jackrussel) Minni-koira oli ollut aiemmin valeraskaana, mutta nyt nisät olivat aivan ääriään myöten turvoksissa ja koira oli hieman vaisun oloinen. Työpaikallani noin kuukausi sitten varmistui, että Minnin mahassa asusti pikkuinen maha-asukki tyytyväisenä yksikseen. Koska astumisajankohta ei ollut selvillä ja synnytys voisi yhden suurikokoisen pennun takia olla haasteellinen, tarjouduin avuksi ja otin Minnin meille asustamaan synnytyksen ajaksi.

Kuten arvelimme, odotus päättyi sektioon. Kohdun suu oli auki yli vuorokauden, mutta poltot eivät vain voimistuneet. Niinpä pieni "Toivo" veti ensihenkäyksensä meidän klinikan leikkaussalissa. Pentu oli valtavan kokoinen siihen nähden kuinka pieni sen emä on. Punnitsin reippaan pennun ja keittiövaaka näytti 300g.

Pentu on emänsä kanssa meillä ensi viikon hoidossa ja kasvutahtia tässä seuraillessa arvailen kuka mahtaa tämän potran pojan isä ollakkaan. Pentu on ollut kyllä ruoka-aikaan kotona, sillä tänään vaaka näytti jo 1026 grammaa. Vertailun vuoksi Maarit kertoi Rokin painaneen samassa iässä 895g. :D