torstai 11. tammikuuta 2018

Edistysaskeleita


Tammikuu on alkanut 60%:lla työviikolla, joka tarkoittaa neljää täyttä opiskelupäivää viikossa. Jihuu. Tulos on ollut hyvä, sillä jaksaminen, keskittyminen ja oppiminen on huomattavasti parempaa näin. Toki tahti on kaikkine luentoineen raskas, mutta tiedossahan se on ollut, ettei tämä helppoa olekaan.

Koirat ovat lukemisen keskellä eläneet aika perusarkea vain. Rokin menoa on hidastanut tassujen pahaan ihottumaan syöty kortisoni kuuri, joka toi välillä vähän pissaongelmia harmiksemme. Nyt kuuri on kuitenkin ohi ja kaikki alkaa olla normaalisti. Lääkkeen haittavaikutuksena koiran ruokahalu kasvoi aikalailla, mutta käänsin sen ennemminkin edukseni lenkeillä.

Sairasloman ja kasvaneen energiamäärän olisi luullut näkyvän arjessa jonkinlaisena ongelmakäyttäytymisenä Rokin kohdalla, mutta ehkä opit ovat alkaneet vihdoin mennä perille. Koiran aktivoimiseksi olen viime aikoina keskittynyt paljon tekemään lenkeillä Rokille haastavia harjoituksia, eli koirien ja "omituisten" ihmisten ohituksia. Ohitukset ovat toki olleet vielä kunnioittavan etäisyyden (tien toinen puoli) päästä, mutta ne ovat olleet hyvin toteutettavissa.

Jokin aika sitten uskaltauduin lenkkeilemään vihdoin kummankin koiran kanssa (samaan aikaan) pitkin kävelykatuja, jossa koiria tulee paljon vastaan, mutta meillä on tilaa väistää esimerkiksi tien reunaan tai toiselle puolelle. Syksystä saakka Rokin kehitys on ollut todella nopeaa, sillä tilanteita on tullut tarpeeksi ja oikeanlainen vahviste on purrut.


Huomaan, kuinka oma luottamukseni koiraa kohtaan on noussut huimia askeleita ylöspäin. En enää jännitä hartioitani jokaisesta rasahduksesta tai kolahduksesta rappukäytävässä, pystyn tervehtimään naapureita iloisesti ja koirien hihnat löysällä, en kuikuile olkani yli takaa tulevia koiria ja olen muutenkin rennompi. Aika ja sadat oikean käyttäytymisen toistot ovat vieneet meitä eteenpäin arjen tiellä ja olen siitä hemmetin ylpeä tuon koiran kohdalla.

Tässä koottuna ajatuksiani ranskalaisin viivoin käyttämistäni menetelmistä ja sen myötä tulleesta kehityksestä:

- Vältä aluksi hankalia tilanteita. Älä suotta vie koiraasi esimerkiksi hankaliin ohitustilanteisiin tai sille pelottavaan paikkaan kun koulutus on alkuvaiheessa. Tätä toteutin Rokin kanssa siten, että vältin lenkkeilyä sellaisiin aikoihin, jolloin liikenteessä oli paljon muita koiria tai valitsin rauhallisemmat reitit. Tämä siksi, että tiesin tilanteiden olevan vielä liian vaikeita, joten parempi oli välttää niitä kuin antaa ei-toivotun käytöksen jälleen toistua. Hankalien tilanteiden välttelyn rinnalla tein tarpeeksi helppoja harjoituksia matalilla kriteereillä ja pitkillä välimatkoilla.

- Aloita vastaehdollistaminen kaikesta teille hankalasta.  Aloitin vastaehdollistamisen (naks ja palkka ärsykkeen rauhallisesta katsomisesta/ oikeasta käytöksestä) kaikista äänistä, liikkuvista asioista ja koirista. Naksuttelin koiralle aivan mielettömästi nostaakseni sen omaa itseluottamusta ja saaden sen päähän iskostumaan ajatuksen, että kaikki on hyvää. Samalla pyrin opettamaan sen reagoimaan yllättäviin asioihin katsomalla eikä haukkumalla. Välillä tuntui, että naksutin oli kasvanut käteeni kiinni. Ulkona paukahti roskakatoksen ovi ja salamana minä naksautin ja koira tiesi palkan tulevan. Ei mennyt kauan kun se alkoi jo tarjota minulle rauhallista katsomista ja sen jälkeen kontaktia. 


- Paljon onnistuneita toistoja. Vastaehdollistamisen aloittamisesta on kohta vuosi ja nyt tulokset alkavat oikeasti näkymään. Tähän on vaadittu ihan tuhottomasti toistoja, mutta tästä on tullut myös minun ja Rokin yhteinen peli, jossa kerätään onnistumisia. Läheskään aina ei enää tarvitse naksutinta, vaan saatan sanoa "klik" äänen vain suullani ja koira tietää tehneensä oikein.

-Luovu ajatuksesta, että koiran pitäisi onnistua ilman palkintoa jossain koulutuksen vaiheessa. Itse ajattelin aiemmin aina, etten tosiaan ala lenkillä mitään nameja raahaamaan taskuissani. Koirani tottelisivat ihan ilmankin. Myöhemmin olen huomannut miten suuri ero on motivoituneella koiralla ja sellaisella koiralla, joka on vain tottunut käyttäytymään tietyllä tavoin. Rokin kanssa ei tosiaankaan tarvitse koko ajan syöttää namia, mutta onnistuneiden suoritusten jälkeen palkkaan. Palkan laatu voi vaihdella kehusta broilerin sydämeen, mutta palkan on jossain vaiheessa tultava motivaation säilymiseksi. Mietin aina itseäni, jotta asia olisi selkeämpi. En minäkään tekisi töitä ilman mitään palkkaa, vaikka työ olisi kuinka kiva tahansa. Pidä siis koirasi motivoituneena sillä, että se tietää palkan tulevan ja se kantaa sen suorituskykyä.

-Vastaehdollistamisella voi olla yllättäviä sivuvaikutuksia. Meillä sivuvaikutuksena on tullut hihnassa kauniisti käveleminen. Koska kaiken bongaaminen ja oikea käytös on ollut Rokille niin palkitsevaa, se kulkee miltein automaattisesti rinnallani hihna löysällä roikkuen. En pistä ollenkaan pahakseni, mutta koiralle se on aika rankkaa. Niinpä joudun paljon päästämään sitä irti haistelemaan ja tarpeilleen. Jonkin verran se irtaantuu minusta myös kytkettynä ollessaan "vapaa" käskyllä, mutta jotenkin kaiken harjoittelun tuloksena se on pääasiassa sivulla ja hyvin kuulolla.

Tällaisia arjen asioita meille kuuluu. Olen oikein iloinen kirjoittaessani näitä, sillä minusta tuntuu, että Rokilla on ollut viime aikoina paljon parempi olla.


1 kommenttia:

Heikki kirjoitti...

Olipa mukavaa luettavaa! :D