Voi kuinka muistankin aina tähän vuoden aikaan, kuinka inhoan tätä alku kevättä. Vettä/loskaa sataa, jäätyy ja sitten ei meinaa pysyä pystyssä. Yäk!
Mutta tänään kuitenkin säätä uhmaten, kun ei aivan mummoja satanut, lähdimme kuuden maissa Nurmeksen ABCtä kohden valmiina lenkille yhdessä muiden koira harrastajien kanssa. Tänä vuonna kokoonnuimme siis ensimmäistä kertaa ja joukkoon mahtui mukaan toista kymmentä karvakorvaa ja niiden omistajat. Lenkki Porokylän ympäri teki hyvää, niin koirille kuin varmasti omistajillekkin. Kamu oli alkuun hyvin tohkeissaan, että mikäs komppanja täällä rivissä menee? Mutta hyvin se matka sitten taittui haistellen ja ihmetellen.
Samalla saimme myös tutustua Teijaan ja ihanaan Netta-tätiin, sekä tehdä tuttavuutta myös lenkkeilyn lomassa Jawaan. Kaikin puolin mukava reissu ja varmasti otetaan uusiksi lähi aikoina!
Illasta lähdimme vielä ulos treenaamaan vähän toko kuvioita, häiriönämme naapurista neljä samojedia (Joista Kamu ei välittänyt tuon taivaallista!)! Otin alkuun Kamun kanssa vain paikalla oloja, luokse tuloja ja suoraan seuraamista. Sitten hiottiin seuraamisen tempoa hitaassa kävelyssä ja juoksussa. Ja täydellistä! Ajattelin, kun koira kerran oli vireessä, niin miksei oteta vähän jotain uuttakin? Harjoittelimme siis ensi kertaa liikkeestä istumista, niin että pysähdyin itse melkeinpä heti kun poju ymmärsi istua käskystä. Olin aika yllättynyt kuinka nopeasti tämänkin oivalti, tästä on hyvä jatkaa taas ensi kerran. Loppuun otettiin vielä seuratessa käännöksiä, sekä täyskäännöstä, joka myöskin onnistuu jo oikein mallikkaasti! Kyllä tästä vielä se TK-valio saadaan.. ;)
Kamusta oli hirmu kiva illalla käydä vielä vähän uusissa maisemissa lenkillä, kun sai juosta vapaana ja jahtailla lumipalloja.
Mutta tänään kuitenkin säätä uhmaten, kun ei aivan mummoja satanut, lähdimme kuuden maissa Nurmeksen ABCtä kohden valmiina lenkille yhdessä muiden koira harrastajien kanssa. Tänä vuonna kokoonnuimme siis ensimmäistä kertaa ja joukkoon mahtui mukaan toista kymmentä karvakorvaa ja niiden omistajat. Lenkki Porokylän ympäri teki hyvää, niin koirille kuin varmasti omistajillekkin. Kamu oli alkuun hyvin tohkeissaan, että mikäs komppanja täällä rivissä menee? Mutta hyvin se matka sitten taittui haistellen ja ihmetellen.
Samalla saimme myös tutustua Teijaan ja ihanaan Netta-tätiin, sekä tehdä tuttavuutta myös lenkkeilyn lomassa Jawaan. Kaikin puolin mukava reissu ja varmasti otetaan uusiksi lähi aikoina!
Illasta lähdimme vielä ulos treenaamaan vähän toko kuvioita, häiriönämme naapurista neljä samojedia (Joista Kamu ei välittänyt tuon taivaallista!)! Otin alkuun Kamun kanssa vain paikalla oloja, luokse tuloja ja suoraan seuraamista. Sitten hiottiin seuraamisen tempoa hitaassa kävelyssä ja juoksussa. Ja täydellistä! Ajattelin, kun koira kerran oli vireessä, niin miksei oteta vähän jotain uuttakin? Harjoittelimme siis ensi kertaa liikkeestä istumista, niin että pysähdyin itse melkeinpä heti kun poju ymmärsi istua käskystä. Olin aika yllättynyt kuinka nopeasti tämänkin oivalti, tästä on hyvä jatkaa taas ensi kerran. Loppuun otettiin vielä seuratessa käännöksiä, sekä täyskäännöstä, joka myöskin onnistuu jo oikein mallikkaasti! Kyllä tästä vielä se TK-valio saadaan.. ;)
Kamusta oli hirmu kiva illalla käydä vielä vähän uusissa maisemissa lenkillä, kun sai juosta vapaana ja jahtailla lumipalloja.
