torstai 5. syyskuuta 2013

Kauhea kuulumispläjäys

Nyt olen ollut blogin suhteen erittäin laiska ja samaan aikaan elämässäni hyvin kiireinen. Aloitin uuden työn K-marketin kassaneitinä (jee!) ja muutenkin tässä on ollut kaikenlaista juoksua joka suuntaan.

Eli aloittakaamme kertomalla meidän 25.8 kisakuulumiset. Kisat eivät aivan menneet niin kuin toivoin, mutta kuitenkin ylittivät tiettyjä odotuksia. Olin siis ilmoittanut kauhukakaran avoimeen ja Kamun voittajaan. Sunnuntai aamuna kello kymmenen starttasi koe käyntiin avoimella luokalla ja Kefe oli suorituksissa muistaakseni neljäntenä. Paikkamakuu kymppi, se oli hieno! Tuomarina meillä oli näissä seuranmestaruuskokeissa Rhea Pörsti-Lackman, joka oli mielestäni arvostelussaan aika tiukka täti. Näin jälkeenpäin kun ajattelen, taisin mokata Kefen kanssa siinä, että otin sen kauhean aikaisin autosta "tyympiintymään" kisapaikalle jo valmiiksi. Se ei ollut aivan siinä huippuvireessä kun lähdimme yksilösuorituksiin, mutta teki oikein kaunista tokoa. Ainoat kompastuskivemme olivat luoksetulo ja nouto. Luoksetulossa valui varmaan kaksi koiran mittaa, koska tätä olin tosi vähän treenannut (koira alkoi ennakoimaan pysäytystä ja luotin sen pysähtyvän kokeessa!). Noutoon olin tyytyväinen, sillä se on ollut meillä niin tuore ja haasteellinen liike. Koira lähti innostuneena noutamaan ja toi kapulaa hyvällä tatsilla, MUTTA vino perusasento ja siitä 7-pinnaa?! Noh kokeen kokonaispisteet olivat sitten 154pistettä ja II-tulos. Katsoin suorituksen myöhemmin videolta ja se oli oikein kaunista, joten jäi vähän harmittamaan ne neljä vaadittavaa pistettä ykköstulokseen, joten taidetaanpa käydä vielä syksyllä yhdet kisat ennen talvihuilia. :)



Sitten pääsin jännittämään voittajaluokan alkamista. Koiria oli ilmoitettu viisi kappaletta ja minusta tuntui, ettei Kamu kuuntele ollenkaan. Olin jo varma, ettei se pysy hallinnassa edes paikkamakuussa kun hihnat on jätettävä pois jo hyvissä ajoin ennen kehää. Sitten se alkoi, olimme ensimmäisenä. Kamu kulki kauniisti sivulla kehään ja istui odottamaan sivulle. Koirat maahan ja itse piiloon. Kului neljä minuuttia ja palattiin koirien luo. Siellä se napottaa kauniisti, ei edes lonkalla! Tuomari tulee viereen kymppilapun kanssa ja kehuu kuinka hyvin koira oli hallinnsassa! JIPPII! Sitten käytiin vähän hetsaamassa kehän ulkopuolella ja mentiin suorittamaan ruutua. Kamu istui sivulla ja katseli eteenpäin, mietin jo mielessäni, ettei se varmaan merkannut ruudun sijaintia. Sitten annoin käskyn ja koira juoksee ruutuun täydellistä vauhtia ja tippuu maahan ensimmäisestä käskystä. Kävelen kohti ja huomaan etutassujen olevan 10cm yli nauhan! Liike olisi ollut niiiin täydellinen (ainakin mulle!), mutta nollille meni. Sitten toinen kauhunaiheeni, tunnari. Hinkkasin kapulaa käsieni välissä kuin pakkomielinen ja käännyin. Luvan saatuani käskin koiran etsimään oman. Kamu meni rauhallisesti kapuloiden luo ja haisteli, oman kohdalla pysähtyi ja jäi tuijottamaan minua. Annoin uuden käskyn ja koira nappasi oikean ja toi sen sivulle hiukan vinoon. Kummallista kyllä, mutta Kamu on aina opetettu tuomaan eteen ja toi kaikki (nouto)kapulat kokeessa vinoon sivulle!? Noh, tunnari meni yli odotusten, 6-pinnaa siitä. Loppua kohti Kamun paukut hiipuivat, mutta pääsimme tavoitteeseen. Rhealta voittajaluokasta kolmos tulos 211,5 pisteellä ja sijoitus 3/5!! Hieno Kamu! 

Sitten Kefen BH-kokeeseen. Koe järjestettiin Nurmeksessa 31.8.2013 ja tuomarina samainen Rhea Pörsti-Lackman. Kokeeseen mahtui mukaan 10 koirakkoa ja arpomisen jälkeen olimme numerolla 8 ja tietysti paikkamakuu ensin. :( Tiesin koiran vireen laskevan paikallaolon aikana, mutta ei sille mitään voinut. Kefe meni mallikkaasti maahan ja jätin sen paikoilleen. Pitkiltä tuntuivat minuutit, mutta ei auttanut kuin luottaa koiraan. Siellä oli ja pysyi! Hyvällä mielellä päästiin suorittamaan piinaavan pitkää seuraamiskaaviota. Arvasin, ettei vire voi pysyä yllä niin kauan, joten vapaana seuraamisessa käännöksissä ilmeni väljyyttä ja henkilöryhmä oli vähän haahuilua. Jäävät liikkeet menivät nappiin, paitsi luoksetulossa tietysti tulee suoraan sivulle niin pk-puolella rokotetaan siitä. Tuomarilta saatiin kehuja istumisesta, oli kuulemma päivän parhaita.Myös pisteet 54 taisivat kuulua kärkikastiin. Niin oli A-osuus suoritettu ja menolippu kaupunki-osioon hankittu.

Kaupunkiosuudessa arvelin Kefen puhkuvan autoilijalle joka kysyy tietä. Vaan hienostippa koira suoritti senkin katsellen vaan mamman sivulta, että "koska jatketaan matkaa?". Reippaasti Kehveli kipitti kaupunki pätkän ja jäi ihan nätisti odottamaan äitiä ravintolan eteen. Näin ollen käyttäytymiskoe hurahti läpi 13kk iässä ja poika saa ylpeänä kantaa titteliä BH nimensä edessä! Kyllä oon ylpeä.

BH-kokeen kuvat c: Jaana Jääskeläinen

Viimeisenä, vaan ei vähäisimpänä mainittakoon minun ja isäpuoleni uusi metsästyskoiraprojekti: Humu. Humu on rekisteröimätön 5kk ikäinen irlannin setteri. Edellisen omistajan mukaan pentuetta ei saatu rekisteriin, sillä isällä oli toinen lonkka C. Noh, eipä se meitä haittaa, koska muita tavoitteita ei ole, kun vain poika alkaisi hyväksi sorsakoiraksi. :) Oikein iloinen ja eloisa kaveri asustaa äitini luona 30km päässä, joten varmasti hänen kuulumisia täällä tulaan kuulemaan. Humu-poika tulee hyvin juttuun omien koirieni kanssa, välillä vaan katsoo silmät suurina kun K&K:n leikit on vähä rajuja. :D


keskiviikko 21. elokuuta 2013

Monitoimikoirana olon haasteita

Toissa syksynä aloin opettamaan Kamulle riistan noutamista. Olen itse metsästellyt satunnaisesti lähinnä isäpuoleni kanssa jo useampana vuonna ja aina sama ongelma, lintuja häviää metsään kun koira puuttuu. Kamun ekana syksynä sain sille yhden suhteellisen hyvän kyyhkynoudon, mutta tyyli oli vielä hieman haparoivaa.

Viime syksynä ei kumpikaan metsällä käyty, joten taukoa on ollut. Eilen 20.8 klo 12 se sitten taas alkoi, huomasin itsessäni innon kyseistä lajia kohtaan taas kasvaneen. Päivällä liikuttiin lähinnä veneen kanssa, joten Kamu ei mukana ollut. Ammuin kyseisellä reissulla yhden tavin, joka sitten tietenkin hävisi ranta pusikkoon, sitä sen koomin näkemättä. Onneksi sentään yksi nuori telkkä saatiin jopa:D Ilma oli erittäin aurinkoinen ja linnut lensivät todella korkealta ja kovaa!

Iltalennolla Kamu sitten napotti kiltisti asennossa ja tähysteli järvelle. Aivan kuin paraskin metsästyskoira se uikkasi vähän väliä ja haisteli ilmaa. Sitten pamahti. Marko huusi hulluna, että "Kamu tänne ja äkkiä!" Koira juoksi miljoonaa järveen, mutta oli vähän ihmeissään, että mitä täältä nyt etsiä? Sorsaan oli osunut, mutta se oli sukeltanut heti osuman jälkeen. Kamu etsi rantakaislikot ja ui syvemmällä, pari kertaa se jopa sukelsi, joten jonkin hajun se sai. Kuitenkin tilanne iltahämärässä oli liian vaikea aloittavalle koiralle, joka on sitäpaitsi "väärää" rotua. Olen onnellinen siitä, että koira ylipäätään lähti etsimään niin sanotusti tyhjästä, koska ei nähnyt koko tilannetta. Lintu jäi sille tielleen, vaikka sitä vielä tunti etsittiin veneestä käsin. :(

Olen sen verta päättäväinen ihminen, että minä palan halusta saada näyttää, että kyllä se Kamu vielä tekee onnistuneita noutoja. Pitäisi vain saada kunnollisia tilanteita! Opetuslinnulla kaikki sujuu kuin rasvattu. Olen piilottanut lintua ja koira on etsinyt kuin vanhatekijä, noutaa maalta ja vedestä. Joten on se kumma jos se ei noutaisi tosi paikan tullen! Nyt tarvittaisiin vain onnistunut pudotus niin, että koira saa havainnoin pudonneesta linnusta. Silloin pääsisin kehumaan sitä ja Kamu hoksaisi jutun juonen. Sitä päivää odotellessa...




maanantai 19. elokuuta 2013

Pantoja ja viimehetkien jännitystä

Kuuden päivän päästä tähän aikaan ainakin Kefen osalta kisat ovat jo ohi. Joka ilta kun yritän nukahtaa, pyörii seuraamiskaaviot, ruutuunlähetys ja nouto mielessä. Olen aina kerrannut muutamaa päivää ennen kisoja mielessäni yksilösuoritusten kulkua, mutta tämä on jo ennennäkemätöntä. Minun ja Kamun debyytti voittajassa, sekä haave saada Kefelle ykkönen avoimesta, onko tässä nyt tuplasti haaveita ja toiveita? Ilmeisesti on, koska kisat pyörii päällimmäisenä mielessä miltein koko ajan.

Huomenna on vuorossa kisojen niin sanottu kenraaliharjoitukset, jolloin vedetään treeneissä luokat möllityyliin läpi. Eli kisanomaisesti mennään. Kamulla on alkanut ruutuun juokseminen tökkiä. Jotenkin se ei hae ruudun paikkaa kunnolla ja olen nyt vahvistanut sitä, että kun pinkoo kovaa eteenpäin niin sieltä se löytyy. Huomenna päästään treenaamaan onneksi samaisella kentällä, jossa kisat sunnuntaina pidetään, joten pienimuotoinen kotikenttäetu on kyllä ihan poikaa!

Kefen nouto on ottanut onkeensa. Toissapäivänä poika teki täydellisen noudon, joten liike alkaa olla jo hallussa. Olihan tuo jo aikakin saada se kuntoon viikkoa ennen kisoja:D Mutta paineen alla noin "tuore" liike voi epäonnistua. Kaukoista puhumattakaan, se ei totisesti ole Kefen vahvinta osaamista! Nousee silloin kun huvittaa ja matkan pidetessä ei tahdo älytä, että tässä pitäis kuunnella. Noh, ensi sunnuntain tulokset puhukoot puolestaan.

Viikonlopun aikana on tullut väkerreltyä taas pantoja ja hihnoja tutuille, niistä hieman kuvasatoa:






tiistai 13. elokuuta 2013

maanantai 12. elokuuta 2013

Joensuun näyttely Kehven osalta takana!

Lauantaina saavuimme sateiselle näyttelypaikalle Joensuuhun. Herra K oli ihan tättärää kun oli niin paljon koiria ja niiiin paljon enemmän hajuja. Junnuluokkaan oli ilmoitettu Kefen lisäksi toinen uros, ihanaakin ihanempi Sisu, jota olin aina netin välityksellä ihastellut. Pojilla oli päivän ikä-ero ja muutenkin Sisu oli Kefelle hurmaava vastus. Olin jutellut Sisun omistajan Emmin kanssa naamakirjassa ja innolla odotin myös hänen tapaamistaan. Pakko sanoa, että tämä kaksikko hurmasi minut täysin, niin ihana ihminen ja mitä ihastuttavampi koira!

Minulla oli tarkoitus, että Kefen esittää joku muu kuin minä, molempina päivinä. Lauantaina Satu tuli esittämään Kehvelin. Ensin siinä treenailtiin ennen kehää ja poika vaikutti ihan normaalilta ja toimi Satun kanssa hyvin. Mutta entä kehässä? Silloin iski paniikki. Kefe oli ihan lukossa, ei suostunut juoksemaan Satun kanssa kunnolla, eikä seisomisessakaan ollut kehumista. Niinpä tuloksena oli niukasti EH/Juk2. Mutta onneksi Sisu-komistus korjasi potin ollen ERI/1 PU SERT ja vieläpä ROP! Onnea Emmi hienosta tuloksesta! Ja kiitos Satu vielä, vaikka aika kauhee tapaus oli tuo koira:D

Kefen tempauksen jälkeen päätin mennä sunnuntaina itse kehään. Ja onneksi meninkin, sillä esiintyminen oli aivan toista luokkaa. Poika napotti seisoa oikein kauniisti ja juoksi hyvin. Olin ylpeä, sillä oikeaoppinen "belgiseisotus" onnistui täydellisesti. Tuomari Dominic Harris oli jotain niiin ihmeellistä, etten vastaavaan vielä aiemmin ollut törmännyt. Hän arvosteli Kefen seisten itse tuomari teltan edessä vesisateessa, käskien minut telttaan sisään koiran kanssa!? Seuraavaksi tuomari alkoi marmattaa löysistä ranteista ja käski minun teipata Kefen ranteet kolmesti päivässä ylämäki juoksutusta varten! WTF!? Ihme äijä, ei ole Kefen ranteiden löysyys ainakaan siitä kiinni, etteikö olisi pennusta asti juossut vapaana mitä monipuolisemmassa maastossa. Noh, kaikkia ei voi miellyttää. Tulos sunnuntaina ERI JUK2. SisuSiiseli uusi lauantain potin, onne jälleen Emmi! ;)

Tässä arvostelut vielä:
Lauantai 10.8 Nagler Magal Yolanda, Israel
"Typical, correct head.Good (joku) and muzzle. Correct top. Balanced neck. Would like a bit longer neck. Correct topline and tailset. Good angulations behind. Unfortunately the dog dosen`t want to move well today. He needs training for the ring. Correct coat" 
JUN EH JUK2

Sunnuntai 11.8 Harris Dominic, Ireland
"A bit round on eye. Good neck and shoulder. Nice topline. Good angulations. Very meal in front. Moving well behind little lose front"
JUN ERI JUK2

p.s  joukossa voi olla jotain ihmesanoja ja virheitä, sillä käsiala oli aika mahdoton...

Hieno Sisu 10.8 PU SERT ja ROP!