tiistai 22. lokakuuta 2019

Alfa TV esittää: Valkoinenpaimenkoira


Menneenä kesänä Alfa TV on kuvannut TV-sarjaa nimeltään Pentula. Ohjelmassa esitellään eri rotuja ja niiden kasvattajia. Elokuussa kuvattiin myös valkkarit ja viime lauantaina kyseinen jakso tuli ulos telkkarista. Päätähtinä olivat kesän Duracel`s G-pennut ja myös minä ja Uuno seikkailimme pätkässä ohjelman loppu puolella. Voi miten pieniä palleroita nuo olivatkaan ihan vasta hetki sitten.

Ohjelma oli hauskasti toteutettu, mutta haastatteluosuutta oli leikattu aika raa`alla kädellä, eikä kysymykset tietenkään tulleet esiin vastausten lomassa. Minulta esimerkiksi kysyttiin olenko omistanut aiemmin valkoistapaimenkoiraa ja vastasin kysymykseen täsmällisesti Kamun osalta ja kerroin myös Rokista sijoituskoirana. Haastattelua oli lyhennetty myös tästä kohtaa, joten siitä sai kuvan ettei muita kuin Kamua ollut.

maanantai 14. lokakuuta 2019

Kohteet käyttöön ja eroon houkuttelusta


Aika kuluu hurjaa vauhtia ja Uuno kasvaa ihan silmissä. Poika on ollut meillä reilut kuusi viikkoa ja painoa on siinä ajassa kertynyt lähes kahdeksan kiloa. Välillä pentu on ollut melkoinen köntys kasvupyrähdyksissään, mutta nyt kun jalatkin ovat alkaneet venyä, meno ei ole enää ihan niin holtitonta ja juoksuunkin on tullut yllättävää nopeutta.

Uunon kanssa on aloitettu jo treenit silmällä pitäen tulevaa vetokoiran uraa. Voi olla, että pojasta tulee hieman raskaampi rakenteinen kuin edelliset, joten ainakin canicross varmaan luonnistuu jos ei vauhdikkaammat lajit. Pennun kanssa siis harjoitellaan ihan leikin varjolla hieman viesti tyyliin juoksemista toisen ihmisen luokse palkalle. Uunolle on tehty 30-50metrin matkoja ja lähetyksessä olen jo laskenut kolmesta alaspäin. Hienosti poika pinkoo minusta poispäin mahanalunen käpäliä täynnä. Superpalkka tulee aina joltain muulta kuin minulta, koska herra on aika paljon minun perääni jo tässä vaiheessa.


Muutoin koulutuksen saralla ollaan opeteltu arkijuttujen lisäksi tokoa. Johannan yksäriltä lähti mukaan paljon uusia oppeja, jotka taitavat olla haasteellisimmat nyt ohjaajan oppia, koira tekee kyllä. Olen päättänyt käyttää Uunon tokokoulutuksessa (toivottavasti lähes kaikessa) vähemmän houkuttelua ja enemmän kohteita. Pyrin oikeastaan jättämään houkuttelun pois kokonaan, jos vain suinkin osaan. Tavoitteena on saada koirasta aktiivinen ja tarjoava treenikamu, joka tekisi teknisesti mahdollisimman hyviä suorituksia.

Tällä hetkellä treenattavat asiat ovat: kosketuskeppi ja kosketuksen kesto, kosketusalusta (etutassut alustalla ja takapää liikkuu vastapäivään), seuraaminen kohteen avulla, luopuminen ja maahanmeno. Uuno jaksaa hyvin keskittyä treenihetkiin vaikka lähinnähän ne ovat olohuonetokoilua vasta, sillä haluan opettaa liikkeet huolella kuntoon ennen kuin lähdetään tuomaan mukaan häiriötekijöitä.

Tällä hetkellä kaikki muu sujuu hyvin, paitsi luopumisen peruutus. Meillä on tavoitteena että koira lähtee ihan väistämään pakittamalla avoinaisena kohti tulevaa namikättä. Tämä on ollut Uunolle hieman haastavaa, koska se herkästi istuu tai kääntää vain päänsä pois. Nyt olen naksutellut ihan pienimmästäkin takajalkojen liikkeestä, joten eiköhän tässäkin edistymistä tule.


Ilmoitin Uunon messukeskuksen puppy showhun, katsotaan nyt tuleeko se toinen palli sieltä vai jääkö tämä debyytti samalla meidän viimeiseksi. Mukavahan sinne on lähteä jokavuotiseen tapaan moikkaamaan tuttuja ja hakemaan pennulle vähän erilainen kokemus. Jos näyttelyura jää lyhyeen niin saadaan sitten keskittyä täysin tokoon ja jälkihommiin.

tiistai 1. lokakuuta 2019

Luopumista ja rauhoittumista alustalle

Uuno 12vk harjoittelee seisomista.

Uunon koulutuksen agendalla ovat olleet vireenhallinta ja arkea/koulutusta helpottavat jutut. Olen panostanut nyt alustalle rauhoituumiseen treenin lomassa ja muutenkin sellaisiin malttia vaativiin juttuihin. Nämä eivät ole Uunolle tuottaneet haasteita, sillä hän on kovin lungi tyyppi luonteeltaan. Kaikki koulutus jossa saa vetää lonkkaa ja syödä on Uunon mieleen.



torstai 26. syyskuuta 2019

Ensimmäisten viikkojen touhuja


Viikot Uunon kanssa ovat vierähtäneet nopeasti, mutta hieman epäonneakin meillä on ollut matkassa. Kaksi viikkoa sitten Uunon varvas murtui painavan ulko-oven väliin ja siitä syystä pennun menoa on jouduttu hieman rajoittamaan. Hienosti Uuno on onneksi tästäkin koettelemuksesta selvinnyt.

Pentu on ollut uskomattoman reipas ja fiksu nuori koira. Arki on alkanut sujumaan sen kanssa hienosti ja pohjaton ruokahalu on edelleen säilynyt. Julkisissa pentu liikkuu kuin vanha tekijä ja osaa rauhoittua koirahuoneeseen työpäivien ajaksi yksin tai kaverin kanssa.

Kaksi viikkoa sitten meillä oli ensimmäinen hallivuoro ja se sujui todella hienosti. Uunolla oli ohjelmassa lähinnä lepoalustan käyttöä ja ihan yleiseen halliympäristöön tutustumista. Pentu oli reipas ja todella rauhallinen huolimatta ympärillä agilityä harjoittelevista koirista.

Toinen kerta hallilla oli jo niin hieno että jaksoin ihan ihmetellä kuinka näin nuori pentu voi malttaa niin hyvin tehdä töitä ja rauhoittua. Harjoiteltiin Uunon kanssa kosketuskeppiä, esteen kiertoa, paikallaoloa ja putkea. Aina harjoitusten välissä taukoalustalle ja sinne poika rauhoittuu jo oikein hyvin ja välillä tarjoaa mattoa jo omasta aloitteestaan.

Tulevana sunnuntaina meillä on ensimmäinen yksityistunti, jossa lähdemme työstämään koiraohituksia ja kohteilla työskentelyä. Jännää, siitä sitten oma tarinansa.

 Yllä Uunon 11vk seisotus.

tiistai 3. syyskuuta 2019

Uunon ensimmäiset päivät kotona

 

Uuno saapui uuteen kotiin reippaana poikana kuluneena perjantaina. Karvaturrukka on ollut äärettömän kiltti ja yllättävän rauhallinen koko tämän ajan, mitä hänen kanssaan on nyt tutustuttu. Paljon on samoiltu lähialueen metsässä ja tutustuttu paikoihin. Pissalla jätkää saa käyttää alvariinsa, vaikka osaakin jo hyvin pidättää yön aikana pitkiäkin aikoja.

Uunon ollessa ainoa koira, on selkeää, että se kiintyy ihmiseen voimakkaasti kun koirakaveria ei ole tukena ja turvana. Niinpä tämä hattarapallo on ottanut ihmiset hänelle kovin tärkeiksi ja nukun edelleen sen kanssa lattialla kun on niin sydäntäsärkevää laittaa toinen itkemään yksin. Portin takana se joutuu opettelamaan pikkuhiljaa yksinoloa ja naksuttimella olen sitä hieman siihen myös jo opettanut. Kyllä siitä hyvä tulee kun mies pystyy tekemään kotoa käsin töitä niin ei tule heti alkuun niin pitkiä yksinoloja.

Uunolla on aivan mieletön ruokahalu. Aluksi nauroinkin että onko mulla tässä labbis lampaan vaatteissa? Pieni valkkari poika sekoaa täysin ruokakupin nähdessään, alaleuka tärisee ja ei meinaa malttaa mitenkään olla nahoissaan. Nyt ollaan jo naksulla treenattu ruokinta siihen kuntoon, että malttaa käydä istumaan ja tapittaa tiukkaan että koska se lupa tulee.

Kahden viikon päästä meillä alkaakin sitten joka toinen torstai hallivuoro Juvanmalmilla pyörimään talvikauden ajan. Vuoro on aamuvirkkuvuoro ja se on otettu parin työkaverin kanssa, jotka aksaavat koirillaan. Uuno pääsee aluksi ainakin tekemään rauhotteita hallille ja ihan jotain kontaktijuttuja vain kaiken ympäristöön tutustumisen lomassa.