29.3.2020 perheeseemme syntyi pieni Eeva-tyttö, joka on muuttanut arkea erilaiseksi siitä lähtien. Aikaa koiralle ei ole ollut samalla tavalla kuin ennen, sillä myös uuden kotimme kohta kahdeksan viikkoa jatkunut remontti on verottanut jaksamista todella paljon. Pian helpottaa, sillä toivon mukaan jo ensi viikonloppuna pääsemme muuttamaan.
Uuno on ottanut uuden roolinsa lapsiperheen koirana todella hienosti haltuun. Vauva kiinnostaa Uunoa mutta se on samalla todella rauhallinen pienokaisen läheisyydessä. Vaunulenkit sujuvat myös todella mutkattomasti hienosti käyttäytyvän nuoren herran kanssa.
Eevan syntymän yhteydessä Uunolla oli hieman kasvukipuja ja jouduimme pitämään taukoa vauhdikkaammasta liikunnasta. Oma diagnoosini satunnaiselle etujalkojen ontumiselle oli panosteiitti, sillä kipulääke ja lepo hellittivät oireilun. Toivottavasti saadaan nyt jatkaa ilman tällaisia riesoja ja päästään muuton jälkeen taas hallillekin agilityn pariin.
Ostin SporttiRakilta kuuntelupaikan tokon valmennusrinkiin, joka kestää heinäkuulle asti. Kouluttajina toimii tokossa ihan arvokisatasolla hyvin menestyneet ohjaajat ja toivon saavani hyviä vinkkejä uusien sääntöjen mukaan opetettuihin liikkeisiin. Kyllä tässä huomaa itse olevansa aika ruosteessa kun on kisannut viimeksi 2015 vanhoilla säännöillä eikä oikeastaan ole kuin kerran opettanut kaikki EVL:ään saakkka vaaditut liikkeet.
Uunon koulutuksessa olen alusta saakka keskittynyt enemmän tekniikkaan kuin siihen, että koira oppii liikkeet mahdollisimman nopeasti. Kamun kanssa suurin kompastuskivi oli aikoinaan juurikin tekniikan heikkous kun liian innolla ja kiireellä opetin koiralle vaadittavia liikkeitä kisavalmiiksi. Samoin ketjutuksen puute ja palkattomuus olivat haasteita koetilanteissa.
Rokin kohdalla taas vireenhallinta oli isoin ongelma, jonka takia ei koskaan edes päästy kisaamaan. Ahnehdin jo pentuaikana vietin suhteen ja halusin näyttävää tottista. No sitä sain mutta ääntelyn ja ylikuumenemisen kustannuksella. Katsotaan nyt mitä virheitä tulee Uunon kanssa tehtyä, mutta tämän koirayksilön kohdalla huomaan jo nyt, että sen nopea kasvutahti ja vankahko rakenne asettaa jo heti alkuunsa haasteen ketteryyden ja liikkuvuuden suhteen.
En ole antanut asian vaivata vielä, vaan panostanut kehonhallintaan aivan eri tavoin kun aiempien koirien kanssa. Nyt olen päättänyt rakentaa koiran kropan siihen kuntoon, että tiedän sen pystyvän fyysisesti suoriutumaan myös niistä haastavimmistakin liikkeistä. Aikoinaan olen Kamun kanssa tuskastellut esimerkiksi kaukokäskyjen opettamisen vaikeutta, mutta vihdoin tajunnut kaikkien virheiden johtuvan vain kehonhallinnan puutteesta ja siitä, ettei liikkeitä vaan tarpeeksi jumpattu lihasmuistiin.
Uunon kanssa treenatut asiat ja valmiustaso tällä hetkellä: Seuraaminen: Koulutus aloitettu pentuaikana kosketuskepin kanssa. Jossain vaiheessa muutin kosketuksen käteen ja tein myös imuttamalla, koska koiran vire ja tekemisen vauhti pelkällä kosketuskepillä oli liian laahaavaa ja siitä puuttui mielestäni tekniikan opettamiseen tarvittavaa draivia. Saalispalkan mukaanotto on tuonut myös parempaa asennetta tähän. Tällä hetkellä kestää hyvin käännöksiä ja itse seuraaminen on muutamien metrien pituista.
Luoksetulo: Tehty vauhtiluoksetuloja ilman eteen istumista. Lelu palkkana ja kriteerinä reipas laukka ohjaajan luo. Eteentuloja treenattu erikseen namilla ja kauluksesta tulevalla pallopalkalla.
Paikallaolo: Paikallaolossa hyvä mielentila, kestää hyvin leluhäiriöt ja ohjaajan liikkeet. Asennon kanssa hieman muistuttelua, koska tykkää heittää rennosti lonkka-asentoon. Treenejä vietävä haastavampaan ympäristöön ja kohta mukaan myös häiriökoirat.
Kapulan pito: Tehty pitoharjoituksia erilaisilla esineillä (muovi, metalli, puu) ja keskitytty lähinnä kunnon otteeseen ja siihen, että koira ottaa esineen halukkaasti. Tällä hetkellä ote ihan ok tasolla, saisi olla vielä napakampi ja suoraan ottaessa jo tiukka. Nyt saattaa aluksi hieman olla leuka löysänä ennen kuin löytää kunnon otteen. Nouto: Noutoa on tehty pienissä paloissa vielä sen kummemmin yhdistämättä kokonaiseksi liikkeeksi. Kapulan pitoa, nostamista ja vauhdilla tuomista erikseen. Luovuttaminen vielä täysin vaiheessa.
Perusasento: Uuno on opetettu perusasentoon targetin avulla. Etutassut kosketusalustalla ja takapää pyöräyttämällä sivulle. Vaatii vielä pientä muistuttelua kohteella, mutta sujuu sen jälkeen hyvin. Erikseen olen treenannut etutassut alustalla/korokkeella takapään käyttöä myötä- ja vastapäivään.
Merkin kierto: Tehty vasta lyhyeltä matkalta, osaa jo "kierrä" käskyn. Seuraavaksi etäisyyttä ja vauhtia.
Kaukokäskyt: Ah niin ihana liike, kun se on hieno ja hyvin opetettu. Uuno jumppaa tällä hetkellä seiso-maahan vaihtoa etutassut targeteilla. Seuraavaksi otan istumisvaihtoja mukaan, mutta vartalonhallintaa täytyy treenata näiden liikkeiden kanssa samaan aikaan vielä paaaljon! Aion nyt opettaa nämä huolella ennen kuin kiirehdin yhtään kasvattamaan matkaa tms.
Tunnistusnouto: Olen halunnut ottaa tunnarin opetuksen alle jo hyvissä ajoin, koska tämä(kin) liike on ollut minusta vaikea opettaa. Uuno on tehnyt kapulalla pitoharjoituksia ja nyt valmennusrenkaan ohjeen mukaan etsii kapulaa ruutunauhojen ja muiden noutokapuloiden seasta. Pääasiana nenän käyttö eikä vain silmillä etsiminen. Kestää jo heittää palkkanamin edemmäs ja tulla vähän vauhdikkaammin etsimään omaa kapulaa. Ei pureskele ja nenä on hyvin auki. Maltilla edetään tässä liikkeessä!
Estehyppy: Matalalla esteellä osaa liikkeen ilman eteen- ja sivulletuloa lopussa.
Itse liikkeiden lisäksi ollaan harjoiteltu kehässä liikkumista "tässä" käskyn avulla. Koiran tulee pysyä näin ohjaajan vasemmalla puolen lähellä ja kulkea mukana rennommin kuin seuraamisessa. Taitoa opeteltu lähinnä siirtymisiin kehässä ja ihan arjessa esim. metsälenkeillä hallintaan.
Sosiaalinen palkka on myös työn alla ja aika uusi juttu minulle. Olen aika malttamaton ollut palkkauksissa ja herkästi tyrkkään sen pallon vaan sadasosasekunnissa koiralle. Pyrin myös erottelemaan vapautussanoilla Uunolle tulevan lelu- tai ruokapalkan.
Toko on siitä kamala ihana laji, ettei tässä koskaan tule valmista vaan aina löytyy viilattavaa ja uusia tapoja kouluttaa koiraa!
Pakko kirjoitella blogia näissä fiiliksissä kun tuli otettua tänään kivoja kuvia hyvin keväiseltä vaikuttavassa säässä ja muutenkin isoja asioita on tapahtumassa lähitulevaisuudessa. Viime päivät ovat menneet nopeasti kaiken kiireen keskellä, kun ollaan selvitelty aika paljon kaikkea kiinteistökauppaan liittyviä asioita.
Omakotitalon hankinta on ollut agendalla tässä jo tovin ja asuntonäyttöjäkin on tullut kierreltyä satunnaisesti jo yli vuoden päivät. Sopivaa vaan ei oikein ole löytynyt, sillä meidän vaatimustaso on ollut aika "vaikea" tänne kaupunkiin. Molemmat haluaa omaa rauhaa ja varsinkin minä tilaa ympärille (pihapiiriä, metsää, ulkoilumaastoja). Talonkin tulisi olla hyväkuntoinen ja etäisyydet eivät saisi olla liian pitkiä palveluiden ääreen ja töihin. Välillä alkoi jo tuntua, ettei tällaista yhdistelmää löydy ja on alettava rakentamaan uutta aivan tyhjästä.
Kaksi viikkoa sitten asiat kuitenkin alkoivat loksahdella paikoilleen ja nyt ollaan tilanteessa, jossa ensi viikolla on kiinteistön kuntotarkastus ja sen ollessa kunnossa voidaan tehdä kaupat. Paikka on kyllä miltein kaikilta osin sellainen kuin vaan voi toivoa ja työmatkakin on todella kohtuullinen tänne pääkaupunkiseudun liikenteeseen nähden (14km).
Toivottavasti kaikki menee hyvin ja kaupat onnistuvat. Sitten alkaakin aika uudenlainen elämä kun vauva syntyy ja pääsee omaan rauhaan asumaan useamman kerrostalovuoden jälkeen. Luulen, että varsinkin Uuno tulee nauttimaan muutoksesta.
Olen treenannut Uunon kanssa tokojuttuja nyt lähinnä vain sisällä ja samalla ollaan tehty ihan arkisia temppuja namiautomaattia hyväksi käyttäen. On muuten hyvä vempele kun saa palkan suunnattua myös itseltä poispäin!
Uunon noutoa olen opettanut ihan pienissä paloissa ja nyt ollaa lähinnä pito- ja nostoharjoituksia vasta tehty ja sisäistetty asiaa kunnolla. Toivon, että tämä pienin askelin ja kärsivällisesti eteneminen tuottaa tulosta ja noudosta saadaan ehyt hyvä suoritus vielä jossain vaiheessa.
Videolla kyllä muutama muukin "tosi tarpeellinen" temppu! :D
Tänään lähdin omatoimivuorolle Uunon kanssa Sporttikoirahallille Espooseen, jossa käymme työkavereidenkin kanssa aina joka toinen torstai humputtelemassa aksaa. Suunnittelin treenin päässäni kahteen osaan: aluksi tokossa seuraamista ja siihen käskysanan liittämistä sitten loppu ajan pyhittäisin irtoamistreenille agilityssä.
Suunnitelmassa pysyttiin, mutta koira oli tällä kertaa jotenkin tosi tahmea. Uuno läähätteli herkemmin kuin yleensä ja oli todella väsyneen oloinen. Normaalisti se irtoaa tosi hyvin putkiin ja sukeltelee niihin jopa hieman liiankin omatoimisesti. Nyt se ravaili vaan kevyesti eikä oikein innostunut normaaliin tapaansa.
Tein sitten hieman kevyemmän treenin ja otettiin lähinnä ilon kautta. Jäähdyttelylenkillä metsässä pojan maha oli hieman löysällä ja se kyykki useamman kerran metsälenkin aikana. Hetken kuluttua kun oli saanut tarpeensa tehtyä niin kanniskeli onneksi jo keppejä ja spurttaili niiden kanssa yksinäänkin.
Toivottavasti Uunolla oli vaan maha kipeä tai muuten "huono päivä" ja tämä olisi ohimenevä asia.
Vaikka välillä minusta tuntuu, että blogit alkavat olla menneen talven lumia jaksan silti kirjoitella kuulumisia aina muistiin säännöllisin väliajoin.
Viime viikon maanantaina lähdimme Uunon kanssa sukulaiskierrokselle Savoon, tarkemmin Juankoskelle äitini luokse. Viikon tarkoituksena oli nähdä sukulaisia ja päästä pakoon näitä etelän mutavelli kelejä. Sukulaisia kyllä nähtiin, mutta melkeinpä huonommat kelit olivat vastassa kun savon maalle astuimme. Joka paikka oli peilijäänä ja miltein päivittäin satoi vettä. Se niistä "mahtavista kuvaussäistä" joita lähdin etsimään.
Matkustimme Uunon kanssa kummankin suunnan junalla ja pikkujätkä oli kyllä todella vaivaton reissukaveri. Siinä se veteli lemmikkivaunussa sikeitä vaikka molemmilla matkoilla vaunuissa oli hieman levoton tunnelma muiden koirien toimesta.
Uuno ei ollut aiemmin nähnyt äitini kissaa tai koiria, mutta hyvin se otti vastaan uudet tuttavuudet. Sileäkarvainennoutaja Sisu oli kovasti Uunon mieleen ja kaveruksilla sujui leikit hyvin yhteen varsinkin narupallon kera. Harmikseni Uunon anturat hieman aukeilivat kovassa lumihangessa, mutta ei se tuntunut kovinkaan menoa haittaavan.
Reissun aikana kävimme myös mökillä Yläluostassa ja Uuno sai ensikosketuksen riistaan. Näytin sille pakastettua telkkää ja tein huvikseni noutoharjoituksen. Ihme kyllä pentu oli heti valmis ottamaan riistaa suuhunsa ja hakikin sitä jopa umpihangesta. En olisi uskonut, sillä ei me olla noutoa harjoiteltu tuolla tasolla edes kapulalla vielä.
Viimeisenä lomailupäivänä Uuno sai vielä miltein saman ikäistä seuraa kun kahdeksan kuukauden ikäinen Karo kultainennoutaja tuli leikkikaveriksi. Hyvin meni painit kaksikolla ja kivoja valokuviakin tuli napsittua.
Uuno on kasvanut ja kehittynyt huimaa vauhtia ja loppiaisen jälkeen tuli pojalle jo puolivuotta mittariin. Kroppa kehittyy kohti aikuisuutta mutta pääkoppa ei ihan pysy mukana. Välillä sitä ihan unohtaa miten pentu Uuno onkaan kun näyttää jo melkein aikuiselta. Sitten tulee tipahdus maan pinnalle kun kotona odottaa silputtua vessapaperia, syötyjä keksejä ja koira, joka on tullut koiraportista läpi etsiessään kaikkea ruuaksi kelpaavaa.
Uunon kanssa on alusta asti liikuttu paljon ja se on päässyt tekemään kropallaan monipuolisesti kaikkea aina vetotreeneistä uintiin. Niinpä kasvuiän ollessa kovimmillaan myös ruokahalu on sen mukainen ja laadukas ravinto ja oikeat määrät ovat olleet tärkeitä asioita. Pentuajan ahneuskaan ei ole Uunolla kadonnut minnekkään, edelleen menee porkkanat ja vaikkapa suolakurkut jos niitä erehdyt tarjoamaan.
Tällä hetkellä Uunon liikunta koostuu pääasiallisesti vapaana juoksentelusta erilaisissa maastoissa (metsää, polkuja, hiekkateitä), kerran viikossa/kahdessa viikossa agilitystä, hölkkälenkeistä ihmisten kanssa ja 2-5 spurtin juoksuista palkalle (nostetaan motivaatiota juosta edellä maaliin). Pikkuhiljaa ollaan otettu mukaan myös kikkarin vierellä vapaana juokseminen, jossa tottuu hyvin tähänkin menopeliin. Pari spurttiakin (matka noin 50m) on otettu kikkarin tullessa Uunon perässä, eikä poika ollut siitä moksiskaan.
Tänään tein Uunon kanssa ensimmäisen ravilenkin kikkarin kanssa, jolloin minä potkin verkkaista tahtia ja koira juoksee sivulla. Matkaa kertyi neljä kilometriä ja vastaan tuli niin koiria kuin ihmisiäkin. Uuno ei välittänyt ohitustilanteista vaan hölkötteli nätisti pyörän rinnalla pakkassäässä.
Yhtä tärkeää kuin monipuolinen liikunta, on myös koiran palautusmispäivät. Meillä palautusmispäivinä käydään vain vapaana kävelemässä metsässä ja tehdään korkeintaan jotain aivojumppaa sisällä.
Joulu on ohi ja viedään vuoden viimeisiä päiviä. Täällä etelässä on ollut niin märkää ja lumetonta, että ollaan lähinnä ulkoiltu metsässä ja käyty uimassa. Uuno ui jo tosi pelottomasti ja hyvin siihen nähden, että on ollut altaassa vain kaksi kertaa. Pelastusliivien kanssa toki mennään, mutta olen kovin tyytyväinen pojan varmuuteen veden äärellä.
Joulu kolkuttelee jo ovella ja minun äitiyslomani lähenee hurjaa vauhtia. Vielä maanantain viimeinen työpäivä ja sitten alkaakin kovin erilainen elämänvaihe. Ennen pienokaisen syntymää on vielä (luultavasti) paljon aikaa tehdä ja touhuta, jos olo vain sen sallii. Maha alkaa olla jo hieman tiellä, mutta kyllä Uunon kanssa voi tehdä kaikkea mitä pennun kanssa nyt leikinvarjolla muutenkin tehdään.
Uuno on edistynyt ja edistyy tokossa niin kivasti, että minulla on sen varalta kyllä ihan kisatavoitteet ensi vuodelle. Kunhan pennun ikä karttuu vaadittaviin lukemiin niin alokasluokka on meille varmasti ihan tarpeeksi helppo. Koiran keskittymiskyky on todella hyvä ja se sietää häiriöitä luonnostaan hyvin. Kunhan saadaan liikkeitä hieman vielä paremmalle tasolle niin aloitamme kunnon häiriöiden mukaantulon.
Koiraohituksista on pakko sen verran tulla sanomaan, että olen niihin ihan pirun tyytyväinen. Se oli kahdeksan viikkoisesta saakka pennun agendalla ykkösenä ja on kyllä kantanut hedelmää. Ihan alusta saakka käytin Uunon kanssa LAT tekniikkaa, eli aina kun katsoi koiria tai jotain muuta kummallisuutta niin namia tuli. Siinä se alkoi positiivinen mielikuva pennulla kehittymään toisia koiria ja kaikkea ympäristössä liikkuvaa kohtaan.
LAT tekniikan rinnalla opetin koiraa koko ajan erikseen luopumaan namista. Luopumista ihan siis fyysisestikin, eli koira ihan peruuttaa pois tarjotusta namista (katso video alta). Muutaman kerran ohitustilanteissa kotiympäristössä Uunolta tuli puhahduksia/haukahduksia läheltä ohitettavien koirien kanssa. Tässä vaiheessa päätin, että nyt ei riitä pelkkä LAT vaan pitää alkaa yhdistämään luopumista tai jotain muuta kikkaa ohitukseen. Niinpä Johanna kanssa yksityistunnilla varman koiran läsnäollessa otimme Uunolle ekan kerran luopumisen mukaan kuvioon.
Aluksi siis pari kertaa naksautus siitä kun pentu huomasi vieraan koiran lähestyvän/liikkuvan parkkipaikalla. Mielentila oli hyvä ja rauhallinen, joten odotin että katsoo uudelleen koiraa ja sitten sanoin luopumisessa käyttämäni "jätä" käskyn. Toimi heti, joten tätä sitten vahvisteltiin ja jätettiin hautumaan.
Tällä hetkellä se on Uunon mielestä tosi kiva juttu kun näkee toisen koiran niin pari kertaa on jo ihan itse tarjonnut luopumista. Koirasta ihan näkee, että käyttäytymisketju on nyt sille selkeämpi kuin pelkkä LAT pongaaminen ja tällä tekniikalla ajattelin jatkaa eteenpäin.
Sitten ne tavoitteet kevääseen mennessä:
- Lisää onnistuneita ohituksia
- Tokon alo liikkeet kuntoon - Häiriövarmuutta - Lisää uintia uimalassa - Jälkikepit kuntoon ilmaisuineen - Nose work laatikko- ja huone-etsintä
Jälleen on takana koiramessut vuosimallia 2019. Uuno oli ilmoitettuna epäviralliseen puppy showhun molemmille päiville, silläkin varauksella että toinen kives edelleen seilailee. Ja niinhän siinä kävi, että lauantaina kives huiteli omilla teillään, mutta tuomarin mielestä kuitenkin tunnettavissa. Uuno esiintyi kehässä kuin vanha tekijä ja saatoin olla pikkaisen ylpeä herra viisi kuisesta. Arvostelukin oli oikein ihana:
Sopivan kokoinen. Hyvät mittasuhteet. Hyvä pää, isot korvat. Tasapainoiset kulmaukset. Hyvä luusto. Hieman pehmeät ranteet. Hyvä runko. Oikeanlainen karva. Erinomainen luonne. Lupaavat liikkeet. Valitettavasti tällä hetkellä tässä kehässä tuntuu vain toinen kives.
Sunnuntaina oli jälleen päivä uusi ja nytkin tuomari tykkäsi Uunosta oikein kovasti. Tuli oikein erikseen sanomaan, että upea pentu, jolta hän kyllä tuntee molemmat pallit. No minulla ei ollut asiasta valittamista ja olin oikein tyytyväinen kun Uuno laitettiin parasuros-kehässä ykköseksi. Eipä aikaakaan kun juostiin jo roppikehässä ja saatiin kouraan se "kirkkain" ruusuke. Jälleen arvostelu imarteli tätä pientä juuri viisi kuukautta täyttänyttä pentuani!
PU1, ROP PENTU, KP"5kk Leikkaava purenta. Erittäin lupaava. Kaunis pigmentti ja ilme. Erittäin lupaava ylälinja sekä rintakehä. Erittäin hyvät tasapainoiset kulmaukset. Liikkuu erinomaisesti. Esiintyy ja esitetään hyvin. Molemmat kivekset joskin toinen vielä hieman "liikkuvainen"."
Viime lauantaina oltiin Uunon kanssa ilmottauduttu ensimmäiseen viralliseen canicross treeniin Nurmijärvelle. Meidän seura (josta itse olen nyt treenitauolla) järjesti mukavan talvipäivän ja mahdollisuuden tutustua lajiin. Itse halusin ilmottautua mukaan Uunon kanssa lähinnä häiriötreeniin ja vähän testaamaan tasoa missä nyt mennään.
Uunolla ei ollut ongelmia paikan päällä muiden koirien tai ihmisten suhteen, valppaana se seuraili ympäristön tapahtumia. Valjaat ja muut vetovermeet kun saatiin niskaan niin johan tuli pentuun intoa. Ekaa kertaa se oikein haukkui lähtötilanteessa kun pääsi kierrokselle toisen koiran perään. Lenkki oli yhteensä noin 400m mittainen ja matkalla oli yhteensä kolme välipalkkaajaa. Uuno paahtoi liina tiukalla koko matkan ja ei olisi edes malttanut syödä kaikkia palkintoja matkan varrella, vaan kiire oli maalia kohti. Hyvin on tuottanut tulosta meidän pienet treenit, jossa tärkein teema on ollut palkalle focusointi.
Päivästä jäi käteen hyvä fiilis siitä, että koiraa on viety oikealla tavalla eteenpäin ja seuraavaksi lähdetään opettamaan suuntia. Lenkillä ollaan jo tehty "oikea" ja "vasen" käskyjä aina kääntyessä, mutta nyt voidaan ottaa mukaan ihan ruokakupeilla treenattava malli. Eli koiralla treenikamat niskaan ja lähetystä kahden ruokakupin välillä. Tärkeää on muistaa itse kääntää pää huudettuun suuntaan, jotta koira oppii myös takaa tulevan äänen suunnan ja näin kääntyminen helpompaa.
Hallitreenistä meillä on ollut nyt kuukauden tauko ja ilmeisesti se oli tehnyt hyvää Uunolle. Pentu on kovin hassussa kasvuvaiheessa nyt kun jalat ottavat kasvupyrähdystä ja meno vaikuttaa aika honkkelilta. Vaikka tosiaankaan en itse ole mikään agilityihminen, Uuno on päättänyt että tuo laji sopisi hänen makuunsa. Jo pikkupetuna se tykkäsi juosta putkirallia ja nyt ollaan joka kerta tehty tokon lisäksi myös esteillä jotain treeniä. Hyvää kehonhallintaahan se on ja mielenvirkistettä molemmille.
Tänään mentiin ensimmäistä kertaa viiden esteen radanpätkä ja voi miten hienosti pikkuvalkoinen juosta kipitti. Hakeutuu hyvin varsinkin putkille, eikä ole moksiskaan ohjaajan puolen vaihdosta.
Samalla tehtiin paikallaolotreeniä, seuraamista ja sivulle tuloa alustan kanssa. Meillä on vielä yksi yksäri käyttämättä Johannan kanssa, joten muutamaa vinkkiä kaipaan ennen kuin sivulle tulo on kunnossa. Jään joulukuun lopussa äitiyslomalle, joten tässä on nyt sitten hetki aikaa treenata Uunon kanssa enemmän ennen kuin perheenlisäys putkahtaa maailmaan. Jännittävää.
Salmiakkitassu on vuonna 2009 perustettu blogi, joka kertoi aiemmin arjesta valkoisenpaimenkoira Kamun kanssa. Vuonna 2019 Kamu siirtyi ajasta ikuisuuteen ja harrastuskoiran virkaa tuli täyttämään valkkariherra Uuno.
Blogissa aiheet vaihtelevat tällä hetkellä harrastamisesta aina arjen pieniin asioihin, laadukkaita valokuvia unohtamatta.
